Perjantaibiisi: Synttärisankareille

Ja synttärisankareilta.

Tiiän, tiiän, tämä Manic Street Preachersin Let Robeson Sing -kappaleesta  tehty Ian Brown Mix pyörii She’s not anyonen sivuilla jo vähintään toistamiseen. Mutta se taitaa olla useimpien hyvien juttujen kohtalo. Toisto.

Ja hei, voiko oikeastaan edes olla herkullisempaa hetkeä fiilistellä tätä Manicsien ja Ian Brownin letkeää kimppakyytiä, kuin juuri tämä päivä? Ian Brown täytti vuosia eilen (Onnea!), James Dean Bradfield tänään.

Jotenkas, tässä siis yksi versiosuosikkini. Hyvää perjantaita! Ja HBD JDB!

Tai niin kuin herra Brown sen höpsösti muotoilee:

Pass the mic, believe the hype, JDB is flying the kite.

4 kommenttia kirjoitukseen Perjantaibiisi: Synttärisankareille

  1. Jools kommentoi:

    Know Your Enemy:n toinen nimi voisi olla ”Know Your Fellow Manics Fans”. Todellinen lost classic, jonka sisältörikkaus yllättää aina uudelleen. LRS:n lisäksi mielestäni levyltä löytyy kaksi manicsien parasta biisiä, eli sillä mittarilla top 20:n kärkeä olevat Found That Soul ja So Why So Sad. Muistan kun single ilmestyi, ja NME ennakkoraportoi SWSS:n kuulostavan käsittämättömän oudolta. Luulivat vissiin sen olevan vitsi. Se herätti vähän pelontunteita, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Oh, kiitos tämän jakamisesta!

      Itse en heti löytänyt levyä kokonaisuutena – ainoastaan ne muutamat kappaleet, jotka silloin ilmestymisen aikoihin säväyttivät (SWSS, Let Robeson Sing, Baby Elian, Ocean Spray). Nyt vuosia myöhemmin levy näyttäytyy kyllä aivan erilaisena. Kuten sanoit, huikeaa sisältörikkautta. Jossain pilkahtelevaa New Order -soundimaailmaa, diskoa, Jamesin heleitä ja herkkiä laulusuorituksia, Nickyn laulullisia tähtihetkiä. Tykkään siitä, että levyä ei hallitse isot kasvut ja kertsit, vaan se on eri tavalla dynaaminen. Mutta samalla jotenkin heleä. Törkeän musikaalinen ja kaunis levy, joka on kyllä itselleni Manics-levyistä ehkä se, jota KUUNTELEN mieluiten. Siis sillä tavalla sängyllä makaillen -kuuntelen.

      Ja remiksauksista vielä. Tämän Let Robeson Sing -miksauksen lisäksi myös se SWSSistä tehty Avalanches-miksaus on huikea.

  2. June June kommentoi:

    Know Your Enemy on mullekin ehkä tärkein Manics-levy – ei se ensimmäinen, johon rakastuin, tai se, jolta löytyvät ne parhaimmat krebabiisit tai tunteellisimmat lyriikat. Mutta se levy, jonka ilmestymisen jälkeen näin rakkaan bändin ensimmäistä kertaa livenä. <3

    1. Miia Miia kommentoi:

      Jep, musiikissa ei ole koskaan kyse vain musiikista, sano minun sanoneen! Ja Manics jos joku on yhtye, jossa ihailu, ihastelu ja muut tykkäämisen muodot menevät onnellisesti sekaisin. Ja se just on huikeaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.