Olin pari viikkoa sitten Lontoossa Starshpaed-festivaaleilla. Kyseessä oli London Forumissa järjestetty brittipopspektaakkeli: kello 14 iltapäivästä alkaen lavalla nähtiin yhteensä kuusi 90-luvulla kovasti rakastettua brittipopyhtyettä.

Illan aloitti piskuinen ja melko vähän tunnettu Salad, sitten lavalle astui vähän enemmän suosiota saanut My Life Story, jonka jälkeen vuorossa oli Dodgy. Päivän muututtua illaksi kuultiin vielä Spacen, Sleeprin ja lopuksi The Bluetonesin setit.

Ilta oli aika täydellinen. Kun kuoritaan brittipopyhtyeiden isoin ja valtavirtaisin kerma pois (Blur, Oasis, Suede, Pulp, Elastica), alkaa vastaan tulla näitä vähän pienempiä, mutta skenen ja ajankuvan kannalta ääritärkeitä – ja musiikillisesti toki hienoja – klassikoita.

Oikeastaan tuosta semiolennaisten porukasta puuttui vain Shed Seven ja Menswear.

Esimerkiksi tämän kappaleen tahtiin olisi ollut melko kiva fiilistellä sitä, kuinka sain yhden illan ajan tuntea itseni tuossa brittipoppariyleisössä ihana nuoreksi.

https://www.youtube.com/watch?v=y-NRSaQyS7A