Perjantaibiisi: Blur – There’s No Other Way

Olen kuunnellut tänään jostain syystä koko aamun Blurin Leisure-debyyttiä. En tiedä, miten levy nyt liittyy mihinkään minun elämässä (paitsi vähän ehkä siihen, että viime viikolla kampaajalla käydessäni harkitsin hetken tuollaisen baggy-tukan leikkauttamista), joten homman nimi lienee vain se, että tykkään taas todella paljon siitä, miltä levy kuulostaa synty- ja ilmestymiskontekstistaan täysin irrotettuna. Ja kivaltahan se, kuten aina.

Levyhän ei ollut vuonna 1991 ilmestyessään kummoinenkaan menestystarina tai mikään vielä itseään etsivän bändin sielukas hengentuote, vaan ehkä ennemminkin sellainen levy-yhtiön painostuksessa muovaantunut yritys hypätä silloin ajankohtaisen tanssi-indien bandwagoniin.

Brittipopin kannalta levyn pienoinen floppaaminen ja todella isojen singlebiisien puuttuminen on tietysti vain hyvä juttu. Jos kolmantena singlenä julkaistu Bang olisikin myynyt isosti, ei yhtye olisi välttämättä tullut kyseenalaistaneeksi tyylivalintaansa. Ja kuka tietää, ehkä tässä tapauksessa yhtye olisi päätynyt huuman laannuttua jonnekin tanssi-indiebändien hautausmaalle. Hui kauhistus.

Luojalle kiitos siis Leisuren huonosta menestyksestä (ja tietysti There’s No Other Way -klassikosta sekä Fool– ja Bad Day -hienouksista) sekä siitä, että Damon pakkasi Amerikan-kiertueelle mukaan juuri Kinksin levyn. Sillä mitä ihmettä minusta olisikaan tullut ilman Modern Life Is Rubbishia, joka tunnetusti on erittäin Kinks-esque?

Vaikka kyllähän minä toki aina näidenkin kitaroiden vaikutuksesta väristelen.

4 kommenttia kirjoitukseen Perjantaibiisi: Blur – There’s No Other Way

  1. Pekka kommentoi:

    Voi vitsi, muistan kun Blur alkoi soittaa tätä biisiä Ruisrockissa 1996 ja rupesin pogoamaan hulluna. Jossain vaiheessa huomasin, ettei kukaan muu pompi ympärillä (en ollut ihan lavan edessä). Mutta mitäs siitä, jatkoin pomppimista. :)

    1. Miia Miia kommentoi:

      Ihana muisto! Hah, ne kaikki muut varmaan vaan odotti Girls & Boysia tai Country Housea!

  2. Ilpo kommentoi:

    Kiitoksia minulle uuden näkökulman tuomisesta tämän levyn historiaan. Itselläkin soinut tällä viikolla useampaakin otteeseen Blur, tosin enemmänkin tuo sinunkin mainitsema modern life is rubbish-lätty. Sopii niin hyvin minun melkein joka iltaiseen henkiseen lepohetkeeni arjen aherruksesta. Mie niin tykkään.. Siinä vaan kaikki on niin kohdallaan.

    Minunkin ajatuksissa on monesti pyörinyt tuo herkullinen pohdinnan aihe jonkun kuulematta, kokematta, julkaisematta jäämisen vaikutus siihen mitä minusta on tullut. Eihän siihen toki koskaan mitään vastausta tule löytymään, eikä tietysti tarvitsekkaan, mutta kiva tietää muidenkin pohtivan tällaisia asioita.

    Pelkään vain että tuo Albarnin läpi videon kestävä häiriintynyt katse saa sen aikaiseksi, ettei uni tule silmään, kun illalla kömmin sänkyyn. Toivottavasti ei mene koko yö väristellessä tuon katseen vaikutuksesta.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Modern Life Is Rubbish oli pitkään elämäni soundtrack. Ja saattaa olla vieläkin, ehkä jonkun muun ohella. Mutta hitto, olisin kyllä aika eri tyyppi ilman sitä levyä – tai sitten joku muu levy olisi tullut ja täyttänyt sen kaiken tilan ja tarpeen, mihin MIR on yltänyt. Huh.

      Tarinan mukaan Blur tosiaan etsi näihin aikoihin vahvasti itseään, eikä oikein tiennyt, millä hengellä lähtisi levyä tekemään. Levy-yhtiöstä sitten vaaditiin, että baggy-trendiin olisi taivuttava. Ehkä se yhtyeen ihan oma ääni kuuluu vasta seuraavalla, vaikka toki Leisurekin kelpo pop-levy on!

      Ja kyllä, tuo irvistys :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.