Paul Weller – White Sky

Paul Wellerin Saturns Pattern -albumi ilmestyy 11. toukokuuta. Tämä White Sky on levyn avausraita ja oho, onpas se tiivistunnelmainen ja sähköinen. Tahkoavakin jopa. Ja video mallikkaasti linjassa musiikillisen maiseman kanssa. Tuleeko muille tätä kuunnellessa sellainen maltillisen uhmakas ja voimakkaan itsevarma olo?

Vaikka aika simppeli onkin, tuntuu kappale parantuvan ja sen jännittävyys lisääntyvän jokaisella kuuntelukerralla.

4 kommenttia kirjoitukseen Paul Weller – White Sky

  1. Jools kommentoi:

    Mä en ole tästä ihan varma vielä. Ekat sekunnit olin että ”Kyllä!”, sitten homma lopahti ennen viimeistä minuuttia, joka vei biisiä uusiin tunnelmiin. Olisin toivonut enemmän jompaa kumpaa, psykedeliaa tai ujeltavaa kitarointia.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Mulle kävi just toisin päin! Ensireaktio oli että onpas räminää ja mössöä, mutta parin kuuntelun jälkeen vei mennessään. Ihanan röyhkeä! Mutta ymmärrän tuon sinun näkemyksen ja mietin jossain vaiheessa itsekin, että miksi esimerkiksi urkuja on vain vähän ujosti sujautettu sekaan. Ihan kuin ei ois ostattu päättä mitä tehdään. Ois voitu jättää pois ja keskittyä rokkiin tai sitten ottaa vähän rokkia pois ja urkuilla kunnolla? En tiiä.

  2. Pete P. kommentoi:

    Tässä on parhaat rumpusoundit ehkä vuosikymmeniin! Huikeaa paukutusta!

    Sävellyksenä ei mikään napakymppi, mutta ehkä paranee kuunneltaessa.

    Olen muuten tullut vahvasti siihen tulokseen, että suosikkilevyni Welleriltä on Heavy Soul. Ehkä juuri ”dadrock”-kauden kulminaatiopiste ja monien tylsänä pitämä, mutta levyllä on pelkästään tarttuvia sävellyksiä ja bändin soitto on jotenkin mukavan ilmavaa. Pidän myös siitä, miten ko. levyllä Weller monesti laulaa ”ohi” mikrofonista, se on aika jännä tyylikeino.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Jep, kappaleena tämä on kyllä super simppeli. Mutta meno on tiukkaa! Olen itse pitänyt omana suosikkina aina Stanley Roadia. Sen kautta aloin uppoutua Wellerin sooloon, joten siitä tuli se olennaisin. Olen pitänyt todella, todella paljon myös Wake Up the Nationista, joka on itse asiassa ihan super paljon ”minun kuuloista” musiikkia, nyt kun miettii. Heavy Soul, hmmm. Jäänyt viime vuosina liian vähälle kuuntelulle, vaikka joku päivä törmäsinkin jossain radio-ohjelmassa Peacock Suitiin ja olin että nonni, vautsi! :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.