Tässä juttusarjassa iloitaan parhaista ystävistä – tärkeistä levyistä. Ei missään järjestyksessä.

Ystävä: turkulaisen The Crashin debyyttilevy Comfort Deluxe

Ilmestymisvuosi: 1999

Erityisen ihanaa: se, kun tajuan, miten paljon olen tätä levyä tarvinut

Ystävä silloin, kun: haluan surra kauniisti kaikkea sitä, mitä minulla ei ole. Niin kuin vaikka ketään, joka tykkäis. Säestäis ja laulais mukana.

I sing this song
I bring you on
Then I sing along with you

Me
I love you ’til I die and born again

Muistan, kun raskaampaan musiikkiin mieltynyt pikkuveljeni kysyi joskus Teemu Brunilaan viitaten, että miksi se laulaa noin?

Pidin kysymystä outona, mutta vastasin, että

koska se on brittipoppia.

Vastaukseen upotettu selitys oli minusta vähintäänkin riittävä.

Vuosi 1999 oli minun ja The Crashin. Minun ja Teemun. Vuonna 1999 mietin, että jossain tuolla kaukana eteläisessä Suomessa on maailma, jossa nuoret miehet eivät ole nuuskaavia moottorikelkkailijoita eikä pitkä tukka tarkoita mustaksi värjättyä hevilettiä.

Jossain tuolla kaukana on Turku ja siellä Teemu Brunila.

http://youtu.be/7ACpgbA8giw

Comfort Deluxe on ehkä yksi pahimmista tunne-elämäni turmelijoista. Tai no riippuu varmasti, pitääkö turmeltuneena sitä, että nauttii, kun musiikki sattuu. Paras kertsi on se, joka ensin värisyttää ja sitten itkettää.

Minulle levy on siis ennen kaikkea kaunis melankolialevy. Oli silloin ennen, mutta on myös nyt. Itse asiassa voi olla, että juuri tämä on se levy, joka opetti minut lääkitsemään surua ja yksinäisyyttä musiikilla (joka sattuu).

16-vuotiasta suretti se, ettei kukaan poika tykkää tai se, ettei kotibileisiin tullut kutsua. Veikkaan syyksi jalkapallo- ja partioharrastusta. Molempiin.

31 vuotiaana surettaa sitten se, että noh, jalkapallo- ja partiokohtaa lukuun ottamatta mikään ei oikeastaan ole muuttunut.

Muuttunut ei ole myöskään mielipiteeni siitä, että albumi on yksi kotimaisen musiikin merkkiteoksista. Tai että Sugared on jotain epätodellisen hienoa – liki huikein suomalainen kappale ikinä? Tai että Going Out on maailmanluokan päätösraita. Nyt ja aina totta lienee myös se, että villiinnyn moppitukasta.

Mutta onneksi myös se, että levy on yksi elämäni luotettavimmista lohduttajista.

She says:
”Bring me my love
Don’t leave me out
Fill up this hollow heart with
hope and comfort,
final answers”

(Going Out)