Tässä juttusarjassa iloitaan parhaista ystävistä – tärkeistä levyistä. Ei missään järjestyksessä.

Ystävä: Liverpoolilaisen Castin All Change -debyytti

Ilmestymisvuosi: 1995

Ystävä silloin, kun: kaipaan seuraa, joka näyttää nuorelta, mutta kuulostaa aikuiselta.

Erityisen ihanaa: Levyn loppupuolelta löytyvän History-kappaleen kitarat, joiden kuuleminen on joka kerta liki uskonnollinen kokemus. Maaginen biisi.

Castin All Change on yksi täydellisimmstä levyistä ikinä. Oikeastaan siinä ei ole mitään, mitä haluaisin muuttaa, ei kohdan kohtaa, jonka soisin olevan toisin.

En muista tarkkaan, koska kuulin levyn ensimmäisen kerran, mutta uskon päätyneeni sen äärelle 90-luvun lopussa Alright-hitin kautta. Noihin aikoihin tapahtui elämässäni lukuisia muitakin rakastumisia. Ilmestyi Oasiksen Be Here Now, elin vimpan päälle fanityttömäistä Come Inside -hurmosta ja sitten oli tietysti Manic Street Preachers, joka laittoi maailmani This Is My Truth Tell Me Yours -levyllään totaalisen sekaisin.

Tai järjestykseen.

Cast sai alkunsa, kun sen laulaja-kitaristi John Powerin jätti vuonna 1991 pestin Lee Maversin dominoiman The La’s -yhtyeen basistina ja kokosi visioidensa ja laulunkirjoittajataitojensa ympärille uuden kokoonpanon. Vuoteen 1994 asti yhtye haki muotoaan ja keikkaili ihan hulluna. Kun debyytti vuonna 1995 sitten ilmestyi, oli brittipop ilmiönä voimissaan ja kitarapopille tilaus. Kaiken uuden musiikin vertailukohtana (kuin myös lähtö-) oli Oasis, Blur, Suede ja niin edelleen.

Cast onkin oiva esimerkki siitä, mitä Britanniassa 90-luvulla tapahtui. Maailman ajattomimmasta, tavallisimmasta ja näennäisesti kovin epätrendikkäästä musiikista tuleekin yhtäkkiä trendikästä, myyvää ja valtavirtaa. Myisikö Cast tänä päivänä musiikillaan platinaa? Ei myisi. Eikä myy – yhtyeen vuonna 2012 ilmestynyt Troubled Times -paluulevy kiinnosti lähinnä tällaisia ikuista 90-lukua eläviä.

Mutta ei Castin tekemisessä mitään trendihakuisuutta 90-luvullakaan ollut. Yhtyettä on mahdoton kuvitella tekemään muunlaista musiikkia – yhtye on Liverpoolista ja kuulostaa juuri siltä, aksenttia myöten. Liverpool sound, Merseybeat spirit, Scally beat, Scousers who killed baggy, working class lads from Liverpool, buch of cuddly Scousers playing frothy pop,  timeless pop with beat-combo style. Tuossapa jotain yhtyeestä sanottua. Ei paljoa tyhjentävämmin voi sanoa.

So you see, la, Cast don’t compare with anyone. All I want to do is to pass it on, la. I’m not greedy, I want to pass it on to others, so they can pass it on. And on, and on and on, forever and ever, amen. (John Power, Select, September 1995).

Niin, Liverpool. 60-luvun merseybeat. The La’s, Cast. The Coral. Ja jopa Miles Kane, joka näyttää nuorelta Paul McCartneylta ja kuulostaa John Powerilta, la.

Vaikka Cast näin niin kuin Cool Britannia -kauden avainpelaajien joukossa vertautuukin musiikillisesti luontevasti Oasikseen, jonka kanssa se jakaa samat Beatles-arvot, on yhtyeiden meininki silti keskenään todella erilaista. Cast ei liputa yhtä läpinäkyvästi 90-luvulla virinneen ”uuden lädismin” (new ladism) puolesta kuin Oasis, vaan päätyy kuulostamaan asteen verran elegantimmalta. Vaikka Castissa rokkia onkin, puuttuu siitä tietty paheellisuus. Ja bileet. Castista puuttuu Manchester.

(Liverpoolista tulee nuoria miehiä, jotka kuulostavat aikuisilta. Mancheterista tulee aikuisia miehiä, jotka kuulostavat nuorukaisilta.)

Yhtyeen tekemisessä pääosassa on musiikki. Cool Britannia -kauden bändeistä nimenomaan Castissa onkin minusta ehkä melkein eniten kyse musiikista, ei mistään uhmakkaasta lädishow’sta tai värikkäästä poppisirkuksesta. Eikä John Powerissa ole olemuksellisesti mitään rokkitähtimäistä. All Changen kuolematon kansikin sen todistaa – 90-luvulla oli ok näyttää ihan tavalliselta. Hepulta. Tuulitakkeja, huonosti istuvia farkkuja ja tennareita – käy mulle rokkarista.

All Change on upea musiikillinen ilottelu. Levyn kappaleet ovat häpeilemättömän melodisia, harmonisia ja isoja. Castilla on erityinen taito tasapainoittaa pop ja rock yhteen. Ja ne kappaleiden alut! Jokainen biisi alkaa omalla tavallaan taianomaisesti ja koukuttavasti. Levyn erinomaisuus on ilmiselvää ja kokonaisuuden merkkiteosmaisuus on helposti kuultavissa. Näin väitän.

All Change on juuri sellainen levy, jonka kuulee kerran ja jota rakastaa sitten ikuisesti.