Jostain syystä olen elänyt siinä uskossa, ettei yhtyeitä voi listata paremmuusjärjestykseen. Mutta kyllä ne näköjään voi, kunhan vain miettii kriteerit selkeiksi. Tässä on nyt 5.2.2017 muutamissa minuuteissa tehty lista minun mielestä parhaista yhtyeistä. Ensin piti olla top 10, jatkoin sitä top 15 -listaksi ja vielä top 20 -listaksi. Ehkä ensi kerralla uskallan pitää listan lyhyempänä.
Ja ne kriteerit? No oikeastaan mietin vain, että minkä yhtyeen koko tuotantoa kuuntelen mieluiten. Ja listaksi yhtyeet muodostuivat kysymällä, että no jos Oasista ei olis, mitä kuuntelisin mieluiten? Bluria. Jos Oasista ja Bluria ei olis, mitä kuuntelisin mieluiten? Manic Street Preachersia. Jos noita kolmea ei olis, kuuntelisin mieluiten The Charlatansia. Ja niin edelleen.
Olen myös uskotellut itselleni (ainakin ala-asteen jälkeen), ettei ole järkevää tai reilua tai ollenkaan hyvä idea laittaa bändejä paremmuusjärjestykseen. Mutta mitä sitä suotta itseään pettämään. Varsinkin jos kriteerit on kohdallaan.
Mun vastaavalla listalla Oasis ois myös ollut selvä ykkönen joskus, eiköhän nykyäänkin löytyisi paikka kahdenkymmenen joukosta! Stone Roses pääsisi tosiaan helposti aika ylös, kun ei ole liikaa myöhempiä, hyvin todennäköisesti debyytin varjoon jääviä levyjä.
Mulla ois ehkä esim 12 vuotta sitten ollut listalla ykkösenä Blur :) Jotenkin nuorempana sytyin sellaisesta nokkelammasta brittipopista. Nyt vanhemmiten sitten olen lädiytynyt… Tykkään listailla, mutta tykkään myös siitä, että listat elävät. Tämä tosin vaikuttaa nyt aika stabiililta, vaikea uskoa, että kauheasti elämä tästä järjestyksestä pois vie.
Oot kyllä totisesti löytänyt oman lohkosi musiikillisesta ruokaympyrästä :-) Oma musiikinkuunteluni on tuon 90-luvun jälkeen ajautunut ehkä enemmän sinne mistä Oasiksenkin selvimmät vaikutteet oli peräisin, 60-luvulle ja punkvuosiin. Tää takavuosikymmenien musiikin ja estetiikan diggailu lienee sitä pahamaineista setäytymistä, hah, toisaalta aika samanlaisista jutuista tuli nuorempanakin tykättyä.
Hah, okei, on sanottava puolustukseksi, että on mullakin erilaisia ”vaiheita” musiikillisesti. Puolustusta heikentää ehlä se, että kaikki ne vaoheet tietyllä tapaa varmaan vielä mahtuvat ainakin maallikon korvissa ”brittipoppi”-ajatuksen alle. Mutta joskus kiinnostaa 90-luvun Blur, joskus on punkimpi vaihe, joskus menee kauan, että kuuntelen vain 2000-luvun indietä, joskus jotain hercciskitarapoppia. Joskus on itsevarma uhokausi ja kuuntelen vain Oasista ja Kasbainia ja Blur tuntuu lällyltä. Joskus on 60-luvun kausi, joskus kiinnostaa soulimpi juttu.
© Rosvot, 2021. Huutele Facebookissa tai mailitse.
The Wonder Stuff, erityisesti levynsä Construction For The Modern Idiot menisi kyllä vaikka Idlewildin tilalle omalla listalla, ja RIDE puuttuu kokonaan! Muuten täydellinen lista. Makuasioista väittely on maailman parasta :)
Hahah, joo, makuasiat – parhaita kiistelyn aiheita :D Lisätään vettä myllyyn: Ride olis minun listalla ehkä jossain sijoilla 150-200! ;)