Perjantaibiisi: Menswear – Stardust

Olin pari viikkoa sitten Lontoossa Starshpaed-festivaaleilla. Kyseessä oli London Forumissa järjestetty brittipopspektaakkeli: kello 14 iltapäivästä alkaen lavalla nähtiin yhteensä kuusi 90-luvulla kovasti rakastettua brittipopyhtyettä.

Illan aloitti piskuinen ja melko vähän tunnettu Salad, sitten lavalle astui vähän enemmän suosiota saanut My Life Story, jonka jälkeen vuorossa oli Dodgy. Päivän muututtua illaksi kuultiin vielä Spacen, Sleeprin ja lopuksi The Bluetonesin setit.

Ilta oli aika täydellinen. Kun kuoritaan brittipopyhtyeiden isoin ja valtavirtaisin kerma pois (Blur, Oasis, Suede, Pulp, Elastica), alkaa vastaan tulla näitä vähän pienempiä, mutta skenen ja ajankuvan kannalta ääritärkeitä – ja musiikillisesti toki hienoja – klassikoita.

Oikeastaan tuosta semiolennaisten porukasta puuttui vain Shed Seven ja Menswear.

Esimerkiksi tämän kappaleen tahtiin olisi ollut melko kiva fiilistellä sitä, kuinka sain yhden illan ajan tuntea itseni tuossa brittipoppariyleisössä ihana nuoreksi.

Ei kommentteja

Viisi kertaa uusi suosikkibiisi juuri nyt

Liam GallagherChinatown

Wall of Glass on ihan super tykki, kyllä. Mutta suuren suuri charmi löytyy myös tästä seesteisemmästä Chinatown-biisistä. Kuten Wall Of Glass, myös tämä biisi on hyvällä tavalla sekä retro että moderni. Kappaleeseen on saatu hienosti tallennettua tunnelma, joka pakottaa fiilistelemään ja näkemään mielessä maisemakuvia. Tänä kesänä ne kuvat ovat liittyneet yksinäisiin kesäöihin.

Tykkään myös siitä, miten lempeäni Liam tällä kappaleella laulelee. Äänessä ei ole lähdetty alleviivaamaan miehelle ominaista nasaalia ja tiukkuutta, vaan sen annetaan olla astetta heleämpi ja pehmoisempi.

Rat BoyRevolution

Tästä kappaleesta olen jo kirjoittanut, mutta koska biisi on niin törkeän hyvä ja edelleen ajankohtainen, muistutan sen ihanuudesta vielä. Ei voi mitään, Rat Boy tekee juttunsa vain jotenkin niin hyvin. Ja mikä se juttu sitten on? No oman brittisukupolvensa äänenä oleminen, veikeä swäg, nuoruuden höpsöys sekä musiikki, jossa sekoittuu Jamie T:n, The StreetsinBeastie Boysin ja ehkä jopa sellaisen nokkelan ja nasevan Blurin vaikutukset. Tässä on kivaa yhteislaulufiilistä, sellaista helppoutta, joka kokoaa ihmiset yhteen fiilistelemään.

TemplesBorn Into The Sunset

Brittiyhtye Templesin odotettu kakkoslevy ilmestyi keväällä. Jos et vielä ole levyä kuunnellut, niin nyt kuules anna mennä! Kuten debyytille, myös tälle levylle on ladattu hienoja, hienoja melodiakoukkuja ja uskomattoman taidokkaita kappaleita. Tunnelma, soitanta – juttu ylipäänsä – on yhtyeelle ominaisen psykedeelinen. Yksi levyn onnistuneimpia kappaleita minusta on tämä Born Into The Sunset. Tässäpä Templesin tekeminen melko hyvin onkin sitten kiteytettynä.

KasabianBless This Acid House

Ai että, mikä rokkianthem! Kuten tuossa Rat Boyssakin, myös tässä on jotain sellaista, mikä kokoaa ihmiset yhteen hoilaamaan. Elämään. Kesä 2017 ja Kasabianin keikka Tallinnassa – never forget.

Chase & Status and BlossomsThis Moment

Elektronisen musiikin duo Chase & Status yhdisti voimansa Britannian kuumimman indieyhtyeen Blossomsin kanssa viime keväänä. Syntyi tämä kappale. Biisissä minut sytyttää sen rytmi, svengi sekä Blossoms-laulaja Tom Ogdenin ääni, joka saattaa kuulostaa tässä jopa paremmalta kuin yhdelläkään Blossoms-kappaleella.

Ja tuo video! Toimii!

2 kommenttia

Perjantai-biisi: Rat Boy – Laidback

Viimeistään tänä keväänä ja kesänä Rat Boy on vienyt minut mukanaan aivan lopullisesti! Tiedät, että rakastan nuorukaisen Revolution-kappaletta – se on ollut minun tämän kesän suosikein.

Mutta ai ai, miten kiva – harmiton ja soma – tämä vähän tuoreempikin biisi on! Ja mikä parasta, tyypin piiiiitkään odotettu Scum-debyyttilevy on ilmestynyt! Siitä varmasti tuonnempana.

Ei kommentteja

Paul Draper – Things People Want

1990-luvun ja brittipop-kauden klassikkotulkitsija, Mansun-yhtyeen laulaja Paul Draper julkaisee elokuussa ensimmäisen soololevynsä, 14 vuotta yhtyeen hajoamisen jälkeen. Draper on kuvaillut Spooky Action -levyä jonkinlaiseksi puhdistumiseksi ja toipumislevyksi, jolle on tallentunut tuntemuksia sekä Mansun-vuosista, että ajasta yhtyeen hajoamisen jälkeen.

Things People Want on kelpo singlekappale. Vaikka sen maailma ei olekaan niin dramaattinen, sähköisä, sähäkkä ja jännittävällä tavalla cool mitä Mansun terävimmillään oli, on kappaleessa silti paljon tuttua musiikillista maisemaa.

Hienoa kuulla Cool Britannia -eran tärkeimpiä ääniä taas.

Ei kommentteja

Ten days of Liam, 10/10

Tänään perjantaina  22.7 on Liam Gallagherin keikka Turussa Tall Ship Races Music Festivalilla.

***

Päivä 10/10: Vuosi 2017 ja Wall Of Glass

Kymmenen päivän ajan täällä blogissa on kirjoittettu Liamista melkoisen nostalgisoiden. Mutta kuten ystäväni eilen totesi, ei Liam ole vain nostalgiaa! Keväällä viimein ilmestyi pyydelty ja odotettu Liam Gallagher -soolokappale.

Ja hyvä niin.

Tuo samainen ystäväni on todennut myös jotain sen suuntaista, että ”Liam vaikuttaa tosi valmiilta tähän”. Olen samaa mieltä – tyyppi on selvästi tullut takaisin.

Joku ehkä miettii, miten tähän vuoden 2017 soolo-Liamiin pitäisi suhtautua. Rakastaen, sanon minä! No kyllä, vähän nostalgisoiden ja miehen Oasis-menneen huomioiden, joo. Mutta aivan ehdottomasti samalla uudelle ja itsenäiselle Liamillle tilaa antaen.

You were sold a one direction
I believe the resurrection’s on
And you were wrong

Wall Of Glass on minusta hieno ensisingle Liamilta, koska se on todella Liam, mutta samalla myös vähän odotuksenvastainen. Tykkään biisissä siitä, miten sen lyriikat on kirjoitettu Liamin laulutyyliä ja nasaalia kunnioittaviksi. Liamin näköistä on myös pieni retro ja rock. Minut yllätti kuitenkin kappaleeseen rohkeasti ladattu ”tuotanto”, joka saa biisin kuulostamaan hienosti tuoreelta ja modernilta. Tuntuu siltä, että asioita tehdään mennyttä kunnioittaen, mutta kuitenkin tässä ajassa, tämän ajan kuulijalle – myös uudelle brittipop ja -rocksukupolvelle. Biisin melodinen koukku ja rytminen tarttuvuus saavat kuulijan viihtymään – kappale on selvästi tehty yleisölle fiilisteltäväksi ja jopa vähän uudenlaiselle Liamille esitettäväksi. Hitiksi!

Joidenkin mielestä Liam Gallagherin uho, itsevarmuus, ”National Treasure” tai ”Rock ’n’ Roll Star” -statukset ovat tyhjänpäiväistä kukkoilua, sanoja, joilla ei ole katetta. Tällainen henkselien paukuttelija olisi niin herkullinen kohde ampua alas ajassa, jossa kaikki haluavat olla oikeassa.

Ehkä jotkut Liamin sinkkua odottaneet eivät oikeastaan edes odotaneet itse biisiä, vaan Liamin epäonnistumista? Sitä, että pääsee toteamaan, kuinka Liam on typerä, yksinkertainen, veljensä kanssa riitaantunut rokkari, joka on parhaat päivänsä jo nähnyt. Sitten kirjoitetaan siitä,  kuinka biisit ovat vaisuja eivätkä mies tai miehen lauluääni ole enää siinä kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Muistellaan Oasiksen kahta ensimmäistä levyä ja haukutaan kolmatta. Muiden nimiä ei edes tiedetä.

Tiedättekö mitä? Minusta tuntuu, että tämä biisi ei ole tarkoitettu noille tyypeille.

Vaan meille, joiden mielestä on onnellista, että Liam onnistuu. Joiden mielestä on mahtavaa, että tämä tyyppi on tullut takaisin ja nimenomaan (ainakin) parin ihan törkeän upean uuden kappaleen kera.

1 kommentti

Ten days of Liam, 9/10

Huomenna perjantaina 21.7 on Liam Gallagherin Tall Ship Races Music Festivalin keikka Turussa. Siihen asti: Liam päivässä.

***

Päivä 9/10: Liamin tyylievoluutio

Kaikkiin Oasis-teemaisiin tapahtumiin lähtiessä suurin haaste on päättää, minkä aikakauden Liamista sitä sen kertaisen tyyli-inspiraation ottaisi.

Omat suosikkini pukeutumisinspikseen Liamin tyylivaiheista ovat ehdottomasti alkuvuosien college-Liam ja Beady Eye -kauden mod-Liam. Tässä minun hahmotelmiani Liamin tyyli-identiteeteiksi. Mikä on sinun suosikkisi?

Numero yksi: Alkuvuosien college-Liam. Olennaisin tyylielementti on reilunkokoinen collegepaita tai takki. Myös housut voivat olla colleget tai vaihtoehtoisesti vähän hömelöt farkut. Astetta skarpimman version tästä tyylistä saa pukemalla yläosaksi löysän kauluspaidan. Niin, kaiken on oltava pikkuisen löysälinjaista, värimaailmassa suositaan erilaisia sinisen sävyjä. Tässä vaiheessa ei vielä pukeuduta merkkivaatteisiin, mutta Manchester Cityn, Umbron ja Adidaksen logot ja raidat ovat sallittuja. Jalkaan mokkakengät tai Adidakset, Gazellet toimii aina.

Olennaista on, että ei saa näyttää liian tyylikkäältä, vaan pitää olla vähän scally. Myöskään hiusten leikkaus ei saa olla liian skarppi ja suunniteltu. Muista huono ryhti!

Numero kaksi: Lennon-Liam. Tässä tyylissä olennaisinta on pyöreät John Lennon -lasit ja parta. Paidaksi sopii jälleen kauluspaita, takiksi esimerkiksi jonkinlainen kelsitakkia muistuttava juttu, kainaloon Patsy Kensit.

Numero kolme: Burberry-Liam. Tässä tyylissä ei tarvitse pukeutua välttämättä juuri Burberryyn (suotavaa toki), mutta skarppi beige takki on must! Pitkähköön takkiin voi yhdistää farkut – vähän leveälahkeiset – ja tennarit tai miksei desert bootsitkin. Olennaista on, että näytät edelleen lädiltä (ja käyttäydyt, kuten lädi), jolla vain on kahden menestyslevyn myötä hitusen enemmän rahaa – anna siis Burberryn ruutukuosin vilahtaa.

Numero neljä: Parka-Liam. Jos haluan inspiroitua Liamista ja parkasta, on suosikkikauteni Be Here Now -era. Parka voi olla vihreä tai valkoinen ja malliltaan periaatteessa monenlainen. Erityisen sallittua on hassun alas laskeutunut vyötärölinja ja isous. Kengillä ja muulla vaatetuksella ei niin väliä, ne voivat vaihdella, tärkeintä on, että pidät kädet taskussa ja näytät maailmanomistajalta.

Numero viisi: Millenium ja rock-Liam. Liam farkkutakissa! Yksi suosikeistani. Tähän tyyliin kuului ehdottomasti sellainen vähän pidempi hiusmalli ja pyöreät aurinkolasit. Inspistä löydät Familiar To Millions -kauden ja miksei vielä Heathen Chemistry -kaudenkin kuvista ja videoista. Noihin aikoihin Oasis kasvoi kaveriporukasta Andy Bellin ja Gem Archerin myötä sellaiseksi oikeaksi rock-yhtyeeksi. Tästä rock-tyylistä voi jalostaa vielä nahkatakki-Liamin – pue päällesi punainen tai musta nahkatakki ja aurinkolasit, joissa saa olla kokoa ja väriäkin.

Numero kuusi: Mod-Liam. Oasiksen loppuaikojen ja Beady Eye -kauden Liam-tyyli oli usein skarppi ja elegantti. 60-lukulaisen retron, mutta samalla myös jotenkin modernin tyylin idis on klassisten ja tyylikkäiden mod-elementtien hyödyntäminen.  Paisley-kuosit, Nehru-kaulus, kaulaan kiedottu huivi, päähän lätsä. Takki on usein tumma ja istuva, kauluksen voi nostaa pystyyn. Vaihtoehtoisesti takki voi olla skarppi armeijahenkinen takki, jossa on lyhyt pystykaulus.

Tarkoitus on näyttää tyylikkäältä ja aikuiselta – unohda huput ja tennarit ja sujauta jalkaasi mustat tai tummanruskeat mokkakengät!

Numero seitsemän: vuoden 2017 Liam. Viimeisimmässä tyyliversiossa olennaista on pienieleinen tuulitakki tai lyhyehkö parka. Takin on oltava kalliin ja laadukkaan näköinen, unohda siis vuoden 94 Liamin isot sporttituulitakit ja panosta merkkituotteisiin. Pue takki (mahdollisesti värillinen sellainen) pitkähköjen shortsien ja Adidas-tennareiden pariksi.

Ei kommentteja