Sanotaan se nyt suoraan: tämä päivä on ollut ihan paska. Tähän mennessä.

Heräsin aamulla päässäni ajatus, että onko millään mitään väliä. Ja siitä se sitten lähti. Tai jatkui – eilen oli nimittäin aika sama fiilis.

Olen kuitenkin onnistunut skarppaamaan tänään kahteen otteeseen.

Ensin muutaman lohduttoman aamutunnin jälkeen skarppasin itseni ulos. Silloin, kun millään ei ole mitään väliä, on mahdottoman tärkeää pukea päälle, jotain, jolla on todella paljon väliä.

Minä valitsin tänään Adidas-verkkatakin, parkan ja vaaleat desert bootsit. Päähän lätsä. Sillä mitä Liamimpi sitä välimpi.

Parka näytti kulahtaneelta eikä hattu löytänyt luontevaa asentoa. Verkkatakki tuntui piukalta, housuista nyt puhumattakaan (Silloin, kun millään ei ole mitään väliä, on yleensä samanaikaisesti myös läskipävä, eli jollain kuitenkin on väliä: läskeillä. Sekopäistä!). Mutta skarppasin.

Toisen kerran skarppasin, kun kaupungilla merkityksettömänä pyöriessäni ostinkin lohtukarkkipussin sijaan uuden huulipunan. Mietin, että kuules Miia, ostaisko Liam tällaisessa tilanteessa karkkia, josta tulee huonompi fiilis, vaiko huulipunan, josta tulee parempi fiilis?

Skarppasin ja veikkasin, että huulipunan.

Ajattelin skarpata tänään vielä kolmannen kerran. Mennä Lepakkomieheen Oasis-vuosijuhlaan. Vaikka kuinka tuntuis, ettei silläkään ole mitään väliä.

Mutta Liam menisi. Laittaisi sitä uutta huulipunaa ja menisi.

Sillä Liamin mielestä ”Oasis-päivä” kuulostaa paremmalta kuin ”paska päivä”.