Manic Street Preachers – International Blue

Manic Street Preachers ei ole vain yhtye, se on instituutio. Näin taisin todeta tänään ystävälle.

Sillä onhan se nyt aika hullua, että yksi yhtye pystyy vuodesta – tai oikeastaan vuosikymmenestä – toiseen tekemään kappaleita ja levyjä, jotka viehättävät. Eikö se upeasti kasvavien, melodisesti kulkevien ja hienosti sanovien biisien varasto ikinä tyhjene? Mistä näitä oikein tulee?

Manic Street Preachers vuonna 2017 voisi olla Manic Street Preachers minä tahansa muunakin vuonna – kappaleessa on debyyttilevyn kitara ja kaikkien levyjen kertsi. Mutta sitten taas toisaalta ei voisi. Sillä Manic Street Preachers on yhtye, jolla on aina palatessaan ja esiin astuessaan mielessään jokin pieni uusi visio. Uusi kulma manicsiyteen ja omaan tekemiseen. Joku, jota kuulija ei ehkä vielä uuden levyn ensimmäisestä singlestä tunnista, mutta joku, joka saa merkityksen ja selityksen viimeistään albumikontekstissa.

Ja ennen kaikkea joku, johon voi ja kannattaa aina luottaa.

Hyvä tästäkin tulee.

Uusi albumi Resistance Is Futile ilmestyy 6.4.2018.

4 kommenttia kirjoitukseen Manic Street Preachers – International Blue

  1. June June kommentoi:

    Ha, ehdit ensin! Ja kyllä, MSP on instituutio. Kuunnellessani biisin ensi kerran se ei järjettömästi iskenyt (ok, kuuntelin huonoilla poppivehkeillä), mutta silti heti iski se pakahtuneisuus ja rakkauden tunne, mitä yhtyettä kohtaan tunnen. Että miten voi jotain rakastaa näin paljon. <3

    1. Miia Miia kommentoi:

      Mulle iski tämä, mutta joskus on kyllä käynyt niin, että uusi Manics-biisi ei ole heti iskenyt. Jotenkin ei ole oivaltanut heti, mistä on kyse. Mutta sitten jotenkin albumikokonaisuudessa ja muutenkin ajan kanssa on sitten löytänyt biisin hienouden. Hieno, hieno instituutio!

  2. Hal-Jo kommentoi:

    Rakkautta ensikuuntelulla! Oma menneisyys on tosiaan tainnut inspiroida yhtyettä, tällä kertaa tuoksahtaa mun sieraimiin vahvimmin Everything Must Golta ja Lifebloodilta. Joku sellainen sielukkuus ja kiihkeys ja palo musiikintekoon näillä on säilynyt vanhetessaan ihan eri tavalla kuin vaikka U2:lla. Tämähän voisi olla Everything Must Gon parhaita raitoja – ainakin alkuihastuksen pohjalta.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Joo! Hieno oivallus! Manics on hieno yhtye, sillä se ei ole lainkaan väljähtynyt vuosien ja vuosikymmentem saatossa. Tavallaan yhtye on vähän vihainen ja punk edelleen. Ei sitä ehkä heti musiikista kuule, mutta jotenkin sen aistii.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.