Niin se vain on, parhaat tarinat ja inspiroivimmat jutut eivät ole keksittyjä ja käsikirjoitettuja. Ne ovat todellisia. Dokumentteja.

Vierailta tuntuvien ja harhailevien päivien jälkeen löysin tänään taas sen ihan oman elämäni ja todellisuuteni, jostain The Stone Roses: Made Of Stone -dokumentin keskeltä. Renin ulkopuolisuus ja musikaalisuus, Manin vekkulimaisuus, John Squiren hiljainen komeus, Ian Brownin häkellyttävä vetovoima – kaikki todentuntuisempaa nyt kuin ikinä.

Jos minusta tehtäisiin dokkari, vaatisin, että tämä keskiviikko kuvailtaisiin päivänä jona tajusin, miksi en ole koskaan halunnut olla rocktähti.

Vaan aina nimenomaan se fani.

You fry and melt, I love the scene