Kylmät väreet

Nyt on se hetki, kun tekisi mieli sanoa jotain tilanteen ja tunnekokemuksen ansaitsemaa, mutta en vain osaa. Joskus omien tuntemusten sanallistaminen on niin vaikeaa!

Mutta, kyse on siis kylmistä väreistä, jotka näiden videotallenteiden pari hetkeä aiheuttavat. Tuntekaa itse.

Ensinnäkin Oasis ja Supersonic Maine Roadilla 1996. Ja nimenomaan kohta noin 4:05 ja eteenpäin.

Kuinka paljon voi muutama sekunti, yksi katse ja yksi sivuprofiili värisyttää? Huh. Noiden sekuntien sisältämien merkitysten määrä on hurja. Jotenkin sen vain Liamia katsoessa näkee, että historiankirjat menevät uusiksi.

Toiseksi Stone Roses: Made of Stone -leffan alkuminuutit. Silkkaa magiikkaa. Mitä tähän nyt edes voi sanoa? You fry and melt I love the scene. I fry and melt, saakeli. Ihan pöljää edes kirjoittaa asioiden tuntemisesta, kun voi käyttää senkin ajan siihen itse tuntemiseen.

8 kommenttia kirjoitukseen Kylmät väreet

  1. Visa Visa kommentoi:

    Ostin tuon Maine Road -live-vhs:n Tukholmasta -96, se oli aika mahtavaa katseltavaa. Miten viileä bändi voi stadionkeikalla olla! Taitaa olla vhs vieläkin tallessa jossain, kun ei noita vaan raaski heittää pois vaikkei ole enää videolaitettakaan ollut vuosiin. Olisikohan ollut kolmen biisin live-ep:kin mukana, muistaakseni Knebworthin megakeikoilta oli ne taltioinnit.

    Ja Made of Stone. Alku- ja loppuminuutit. Jotain mieletöntä. Hieno, hieno dokkari.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Kiitti kommentista, Visa!

      Niin, ei tuollaisia voi heittää pois! Mikä on toki merkki siitä, että noilla vhsillä on ensisijaisesti aivan jokin muu kuin materiaalinen merkitys.

      Mulla on vuosia (vuodesta 1998) ollut aarteenomaisessa käytössä vhs, jolle nauhoitin mm. Come Insiden Jyrki Hit Challenge -kilpailun vedon. On se tallessa vieläkin, ja välillä aina mietin että olisipa kiva katsoa.

  2. Nimetön kommentoi:

    Kaikki tietää, mutta jos ei jostain syystä kuitenkaan, niin toki vähän eri tavalla legendaarisista Oasis-stadionikekkuloinneista pakko mainita Wembleyn toinen ilta vuonna 2000: http://www.youtube.com/watch?v=02ccz6HE_QU. Liam todellakin vetänyt muutakin kuin pulkkaa ja käy muun muassa ilmeisesti läpi ositusta Patsyn kanssa (”It’s only a piece of furniture. Two. She takes this, she takes that, she takes this, she takes that. You fucking cow”. ”And there she goes. With *my* furniture. Without leaving a fuckin’ tea bag. How dare
    yer.” ). Noelilla puolestaan ymmärrettävästi meinaa ottaa vähän vaikeasti. Jos ei oikein meinaa saada tolkkua sössötyksestä, niin eipä hätää, tästä apua: http://www.mediafire.com/?p00iyift3jtai81.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Hah, Liam räppää! Voi luoja. On siinä meillä kans kyllä yks. Rokkitähti :D Mutta kyllähän tästäkin nyt ihan hitonmoiset värinät tulee!

      Kaikki kunnia tuolle litteroijalle. Ihania nuo kysymysmerkit ja Unclear-kohdat…

  3. Ilpo kommentoi:

    Käsittämätön on se voima, jolla nämä tallenteet katselijaansa kohtelee. Asia joka saa minun tunnekokemukseni täysin hallitsemattomalle tasolle, tietynlainen historia friikki kun olen, on se historia ja tietenkin pienimuotoinen nostalgia, joka näistä videoista huokuu.

    Oasiksen kohdalla, varsinkin kaikki se historia mitä olen tämän kappaleen kanssa on elänyt. Minkä matkan bändi onkaan kulkenut noista ajoista ja mitä kaikkea eri ihmiset ovat näiden 20 vuoden aikana kokeneet.
    Stone rosesin kohdalla, kaiken tuon yllä mainitun lisäksi, mitä kaikkea on tapahtunut, että tämä maaginen hetki on mahdollinen ja miten tähän on päädytty..

    Lopputuloksena näistä molemmista ”hetkistä” on jotain lähes elämää suurempaa, jotain mitä mieli ei täysin pysty käsittelemään, vaan saa minut reagoimaan myös fyysisesti, värisyttämällä.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Kyllä, ei nämä pelkkiä musiikkitallenteita todellakaan ole, vaan myös sellaisia hurjia matkoja omaan itseen! Ja se tunne, kun tällaista katsoessa tajuaa, että niin, juuri tästä minussa ja minun elämässä on kyse, se on sellainen rakkaustunne. Asiat vain tuntuvat hetken oikeilta ja elämä inspiroivalta. Olo on, että ”kyllä, tällainen on mulle tärkeää ja tätä tunnetta haluan vaalia.”

      Kiitos Ilpo kauniista kommentista – se inspiroi!

      Mukavaa uutta viikkoa!

      1. Ilpo kommentoi:

        Huh. Tuli ihan kylmät väreet pelkästään sinun vastauksen lukemisesta. Varsinkin kun vastaus kuvaa niin hyvin omia ajatuksiani.

        Ja voi kuinka paljon näistä hetkistä riittäisikään puhuttavaa, ihan loputtomiin asti. Niin paljon eri merkityksiä niistä huokuu, mutta vaikka niistä kuinka puhuisi, vaikka kuinka kirjoittaisi, ei pääsisi lähellekkään sitä, mitä ne todellisuudessa ovat. Ne täytyy itse kokea.

        Viikko alkoi mukavasti ja muuttui juuri vielä mukavammaksi.. Kiitos..

        1. Miia Miia kommentoi:

          Aaaah, ihanasti sanottu! Tässähän ihan liikuttuu. Ja heittäen nousivat minunkin päiväni tasot, kiitti! Britpop minds think alike.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.