Heilastelin taannoin jonkin aikaa erään varsin ihanan tamperelaisen brittipopparipojan kanssa. Suhteen alkuaikoina totesin tälle pojalle, että hän on minun mielestäni maailman neljänneksi komein mies. Neljänneksi!

En tiedä, kumpi on uskomattomampaa, se, että oikeasti sanoin ääneen jotain tuollaista, vai se, että poika taisi ottaa sen jopa pienenä kohteliaisuutena. Kai hän oli pääätellyt puheistani, että kilpailu on kovaa.

Mutta entä ne kolme sitten? Tällaisten hurmosten syitä on toki vähän vaikea kirjoittaa auki, ne ovat usein jossain selitysten ulottumattomissa.

Mutta ei sitä nyt mikään suuri analyytikko saati mystikko tarvitse olla huomatakseen, että näiden ihastelulla on jotain tekemistä hiusten ja takkien kanssa. Ja niin oli muuten sen neljännenkin.

http://youtu.be/Gy1eoHuYsS4

Ian Brownin parkanpukemiskohtaus (0:44) Golden Gaze -videolla on jotain maagista. Richard Ashcroft taas on aina livenä vangitseva. Maaginen on myös Oasiksen vuoden 2000 Jools Holland -keikka, Liamin laulussa on jotain erityistä. Tämän lisäksi esimerkiksi Some Might Say on huh huh.