Kolme ihanaa juuri nyt

Täytin reilu viikko sitten vuosia – 35! Olin kehitellyt koko viime vuoden suurta ikääni ja yllättävään vanhenemiseeni liittyvää alakuloa, ahdistusta ja suuttumusta, mutta höpsis sentään. Juuri nyt elämä tuntuu ehkä parhaalta ikinä. Paikoilleen loksahtelevia palasia ja rauhoittuvaa päätä. Loputtomia mahdollisuuksia ja vihdoin, vihdoin sitä kauan kaivattua taitoa tehdä oikealta tuntuvia ratkaisuja. Jo oli aikakin!

Ja hei, mitä vanheneminen edes on? Numeroista viis, minulle vanheneminen juuri nyt tämän Lily Allenin kappaleen tahtiin nyökyttelyä. Sen lisäksi, että biisi kertoo 33-vuotiaasta Lily Allenista omaa nuoruuttaan ja ongelmiaan reflektoimassa, kertoo se tietysti myös 35-vuotiaasta Miiasta tekemässä ihan just sitä samaa. Videolle kirjoitettu nuoren Lilyn hahmo tietysti vain kruunaa tämän ihanan itsetutkiskeluhetken.

When I was young I was blameless
Playin’ with rude boys and trainers
I had a foot in the rave ’cause I was attracted to danger

Kuinka ihanaa, että pop-maailman ihanin ja coolein tyttö antaa sinulle luvan ja rohkeuden luopua nuoruuden hölmöydestä ja hurjastelusta, väärien ja epätärkeiden ihmisten seurasta ja alkaa elää vähän noh, isommin ja tärkeämmin.

Goodbye bad bones, I’ve got bigger plans
Don’t wanna put myself in your hands

Musiikillisesti tuon Giggsin paheellisen räpäytyksen ja Lilyn kypsän järkipuheen yhdistelmä on vastustamaton.

Ja tietenkin, tietenkin vanheneminen on myös sitä, että voi kuunnella vuoden 2018 Manic Street Preachersia ja ajatella, että huh. Yhtye on tyyliin 100-vuotias, mutta siinä ei näy minkäänlaista väsymisen tai väsähtämisen merkkiä. Sen sijaan International Blue -kappale ja sen video alleviivaavat ikääntymisen ihanuutta. Sitä, kuinka vanhenemisessa on kyse oman ytimen löytämisestä ja sen fiilistelystä. Oman menneisyyden parhaista paloista, ja niiden rohkeasta toistamisesta, nykyisyyden freesistä ja raikkaasta olosta sekä pienestä uudesta tulevaisuuden ideasta.

Manicsit ovat selvästi taas tekemässä hienoa paluuta.

Näistä kolmesta alkuvuoden suosikkikappaleesta Riden Pulsar on se kaikkein tärkein ja ihanin. Tässä kappaleessa on iätön ja ajaton tunnelma, lento ja vapaus, jonka haluan pitää elämässäni ikävuosista riippumatta.

Huikea kappale. Riden Tomorrow’s Shore EP ilmestyy 16.2

2 kommenttia kirjoitukseen Kolme ihanaa juuri nyt

  1. KBV kommentoi:

    Tuo Manicsien uusin on kyllä huikeaa tavaraa. Generation Terrorists-kitaraa ja lentävää, sky is the limit/Manics-soundia. Tota vois luukuttaa koko päivän ja tosta vois (no Manicseistä vois) jauhaa loputtomiin kahvikupposen(niin kuin nyttenkin) ääressä. Yhdyn kyllä noihin aatoksiin 👌 . Ikääntyessä kaikki hyvä muovautuu kokonaisuudeks ja visiot terävöityy. Toi on takuulla kova livebiisi. Inspiroiva bändi joka tasolla. Jotenkin out of this world, hyvällä tavalla. Ja Nickyn selfiet on herttasii somessa! 😁.. Riden Pulsar myös hienoa kuultavaa. Eteeristä ja lohduttavaa. Bändi myös kovassa livekunnossa. Suomeenkin pliis!

  2. KBV kommentoi:

    Tajusin muuten vasta tänään, kun kävellessä mietin et miks toi Pulsar loppuu tolleen liian nopeesti, että toihan on ”edit”. EP:lle tullee kokonainen versio, koska tuntuu et se biisi pääsee vasta käyntiin ja lentoon! toiveissa sellainen 6-7 minuuttinen hurmosfiilistely! Yks juttu mitä usein biisien kohdalla kelaa on se, että pääsisi kuulemaan koko raidan mitä studiossa on tehty. Vois löytyy maagisia juttuja.

    edit: toi Youtube-versiohan taitaakin olla se lopullinen, höööh, päivä pilalla :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.