Kesä pakettiin: Kesäkenkiä

It’s either Gola or Adidas. Näin olen saattanut joskus blogissani julistaa.

Melkein totta. Paitsi että jos kyse on kesäkengistä, kelpuutan tennariympyröihini myös Supergat.

Ja tänään sitten pakkasin kesän palvelleen parin beigejä Supergoja laatikkoonsa. Toimittakoon nyt sisustuselementin virkaa aina ensi toukokuuhun asti.

IMG_20140902_191104

Mitä sitten Golaan ja Adidakseen tulee, niin tämä kesä tapahtui yllättävän herkullisissa väreissä.

Oli nämä Golat. Vanha liki unohdettu pari, josta innostuin uudelleen. Ja ei, väriltään nämä kengät eivät ole turkoosit, ne ovat Adidas-laatikon väriset! Eli siis todellakin superherkulliset.

IMG_20140823_192656

Pari on malliltaan ”Harrier” ja se on peräisin ajalta, jolloin kyseistä kenkää tehtiin vielä valkopohjaisena. Nykyään kaikki Golan Harrierit taitavat olla ns. indoor-pohjalla. Sekin toki toimii.

Brittimerkki Gola on ehdottomasti yksi suosikkini tennarimerkeistä. Merkin tie minun garderoobiini on sama kuin muillakin tennareillani: klassinen urheilukenkämerkki, joka saa uuden roolin ja alakulttuuriuskottavuuden 80-luvun casual- eli jalkapallokannattajakulttuurin myötä. Ja 90-luvun brittipopin – new ladism ja niin edelleen.

Gola edustaakin minulle kutakuinkin samoja asioita kuin Adidas, eli tiivistettynä: Paul Weller/Noel Gallagher/Alex James/kukatahansabrittipoppari suosii niitä, niissä on jotain modia/poppia ja ne kuuluvat yhteen parkan kanssa. Ihan yhtä Manchester ja lädi Gola ei ehkä ole kuin Adidas, muttei toisaalta myöskään ihan niin suuri brittipoppari- tai casual-klisee.

Golalle on pakko antaa pari fiksuuspistettä siitä, että se on nyt ehkä vuoden ajan valmistanut yhtä malliaan Englannissa. Made In England – näyttää aina hyvältä, kun vaateteollisuudesta puhutaan. Arvostan.

Adidas. Ylivoimaisin suosikkini Adidaksen malleista on Gazelle 2.0. Mallissa on samaa jykevyyttä, kiitos dominoivan pohjan, kuin Superstarissa. 90-luvun ja cool britannian rakastamia malleja molemmat, kuin myös minun.

Keväällä hankin kuitenkin kesäkengiksi hyvällä alennuksella nämä Gazelle Ogit. Perusvärejä rakastava näki tuollaisessa korallinpunaisessa tilaisuuden hassutella ja innostui. Ja ovathan ne nyt ihan super nätit!

IMG_20140809_183259 IMG_20140712_175112

Tämä Gazelle Og on olemukseltaan sirompi, kepeämpi ja retrompi kuin Gazelle 2.0 ja nykyään kai se myydympi tai ainakin helpommin ja monipuolisemmin saatavilla oleva Gazelle-malli. Se, kumpi noista kahdesta on kauniimpi, tuntuu olevan vähän koulukuntakysymys.

Niin ja sitten tosiaan ne Supergat. Ne kesäkengät 2014.

Supergat kesässä tai parissa. Miksi? No koska casualkulttuuri. Ja mainoskasvoina Alexa Chung (Alex Turnerin exä) ja viime aikoina myös Suki Waterhouse (Miles Kanen exä). Itse suosin nimenomaan Cotu Classic -mallia.

Kuten niin monet muutkin italialaiset sporttimerkit, myös Superga sai casual-leiman joskus 80-luvulla. Tiedän, en näytä nämä kengät jalassa sen enempää rokkarin exältä kuin kasikytluvulla Italiaan suuntautuneella vierasreissulla itsensä vaatettaneelta jalkapallokannattajaltakaan.

Vaikka kovasti toki yritän.

IMG_20140704_160232

2 kommenttia kirjoitukseen Kesä pakettiin: Kesäkenkiä

  1. Vimps kommentoi:

    Kivaa, että täällä musiikkiblogissa on välillä tyylijuttujakin! Tyyliblogin pitäjänä tyyli – ja etenkin KENGÄT – kiinnostavat aina, sen brittipopin ohella. Oli kiinnostavaa lukea, miten tennarit liittyvät brittiläisen lad- ja mod-kulttuuriin ja sen historiaan.

    Itse olen aina ollut huono käyttämään tennareita. Yläasteella 1990-luvun alussa (olen 38-vuotias) käytin Conversen kopioita – silloin en vielä ollut valmis maksamaan niin paljon kangastossuista. Eniten käytin tennareita 1990-luvun lopulla muutettuani Tampereelle, joka taisi tuolloin olla brittipopin Se Kaupunki Suomessa. Muistan, kun olin ostamassa tennareita Tampereella, ja sovittelin jalkaani Adidaksia (poikaystävällä oli tietty Addut), mutta tykkäsin niitä leveämmistä tossuista, ja päädyin harmaisiin mokka-Emericoihin. Se taitaa olla – tai on ollut, en tiedä – skeittitossumerkki, ja ne ovat edelleen tallessa, hyväkuntoisina! Ehkä mun pitäisi kokeilla niitä taas?

    Tampereen ensimmäisen vuoden näytin tyylillisesti brittipopin kuuntelijalta – mitä olinkin, ja olen edelleen – mutta sittemmin tyylini on kehittynyt joksikin aivan muuksi. Tykkään kengissä koroista, mutta viime keväänä ostin vaaleanpunaiset Terhi Pölkin nahkaiset lenkkarit, joissa on leopardintäpliä – kuulostaa villiltä, mutta näyttää itse asiassa hyvältä. Jalassa nytkin. Muuten mittavassa kenkäkokoelmassani on vain parit muut tennarit: mustat mokkaiset Lacostet (lempparini täplätossujen ohella), kokomustat nahkaiset Converset ja hiekanruskeat mokkaiset Ashin kiilakorkotennarit.

    Tulipahan nyt avauduttua omasta tennarihistoriasta, heh. Mutta olisi kiva lukea jatkossa lisääkin brittimusiikkiin liittyvistä tyylijutuista, vaikkapa parkoista – niitä omistan itsekin useamman. Joskus ysärillä niitä muuten kutsuttiin maihareiksi. Nimi tuli kai maihinnousutakista.

    PS. Sun blogista on tullut yksi suosikkiblogeista, joita seuraan säännöllisesti. Kivaa, kun pidät tätä!

    1. Miia Miia kommentoi:

      Kiitos! Kivaa, kun luet ja kommentoit! Ja kiva kuulla muiden tennarihistoriasta :D

      Minun tennarihistoriani alkaa Adidaksen Superstareiesta, 90-luvun loppupuolelta. Nuorena brittipoppariwannabenä. Ennen sitä kaikki minun kengät tais olla ihan vain juoksulenkkareita. Ja mullakin oli joskus lyhyen tovin skeittikengät – niitä oli jossain vaiheessa kaikilla. Yhdistin ne tietysti reisitaskuhousuihin ja -shortseihin :D

      Kummoistakaan Converse-historiaa mulla ei ole. Hankin vuonna 2002 parin valkoisia Converseja, koska Richard Ashcroft käytti niitä juuri tuolloin ilmestyneen kakkossoololevynsä promoissa ja keikoilla. Asuin tuolloin Englannissa. Adidas-tyttö olen kyllä ollut vahvasti niin kauan kuin olen saanut kenkävalintoihini itse vaikuttaa. Ne on se juttu, josta mulle itselle on ehkä melkein eniten aina tullut sellainen brittipoppiolo. Parkan lisäksi.

      Muihin omiin kenkäsuosikkeihin – tennareiden lisäksi – kuuluu Dr. Martensit varrella tai ilman, Clarksin Desert bootsit ja Wallabeet, loaferit ja sitten kaikenmaailman herrainkengät. Niin ja perus balleriinat, joita käytän kun yritän olla 60-luvun elegantti mod-tyttö – huonolla menestyksellä toki!

      Kiitti vielä ihanasta kommentista! Minun maailmassani musiikki ja tyyli liittyvät saumattomasti yhteen. Joten en mitenkään voi olla kirjoittamatta noista jutuista jatkossakaan :D

      P.s. Vaalenapunaisista leoparditäpläkengistä tulee mieleen Manic Street Preachers! Huikelta siis kuulostavat!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.