Kasabian – 48:13

Oletko tutustunut Kasabianin uusimpaan? Suosittelen. Tässä listattuna muutama yksittäinen juttu, joka minulle on tullut levyä kuunnellessa mieleen.

1. Levy on minusta yhtyeen huonoin. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, taso on kova. Kymmenen vuotta, viisi komeaa studioalbumia, joista jokainen ensimmäistä lukuunottamatta on noussut Britannian listaykköseksi (debyytin listasijoitus 4).

2. Kasabian on tuonut jokaisella levyllään tekemiseensä jotain uutta. Debyyttillä se ikään kuin määritteli ytimensä: oasismainen rokkiasenne ja lädiys kohtaa tanssimusiikin. Muilla levyillä se on sitten soveltanut tätä ydinajatusta, versioinut itseään. Kakkoslevyllä mukaan tulivat ainakin luksusjouset ja Beatles-kappaleet (Me Plus One). Empirella yhtye löysi myös uudenlaisen työnjaon Tom Meighanin ja Sergio Pizzornon laulamiselle: Tom tykittää omalla ominaislaatuisella tavallaan säkeistöt, Serge laulelee melodiset kohdat. Kikka, joka on mielestäni nyt jo leimallista Kasabiania.

Kolmannelle levylle ilmestyi mystinen kitaranäppäily ja päätöskappaleen gospel, jossain vaiheessa tuli torviakin. Neljäs levy Velociraptor! oli ehkä erilaisin, vähiten elektroninen ja eniten bändisoittomaisin. Popein.

Ja tämä uusin on sitten varmasti se elektronisin. Mutta vaikka levystä kuulee, että  Sergen suosikkipuuhaa todella on studiossa näpertely, kuulostaa yhtye silti rokkibändiltä. Uutta levyllä on myös Glass-kappaleen räpäytys.

3. Levyn huippuhetki on minusta ehkä edelleen Eez-eh. Kunnon geezerdiscoa, en voi olla tykkäämättä. Kolmoslevyn Fire potenssiin sata. Mutta tiedän myös tyypin, jonka mielestä Eez-eh ei yllä levyn biiseistä edes top vitoseen. Ja ymmärrän tämänkin, onhan biisi kuitenkin aika helppo.

4. Levyn muita hienoja hetkiä? No juuri se Glass, biisin eteerisyys ja Suli Breaksin puheosio. Glassia edeltävä Treat ja sitä seuraava Explodes. Hieno putki hallittua elektroeleganssia keskellä levyä. Tykkään myös sähäkästä Doomsdaysta, joka soi minun korvaani jotenkin tosi ilmiselvänä Kasbianina. Kappale lienee levyn rokahtavin.

http://youtu.be/prZM0zEKirM

http://youtu.be/2WL_obBUMnA

5. Kasabian taitaa vikat biisit. Ensin tampataan ja tahkotaan, sitten rauhoitutaan. Tämä tuntuu olevan yhtyeen filosofia. Niin myös tällä levyllä. S.p.s on todella hieno päätöskappale.

http://youtu.be/Jzlm_-PPDDs