Johnny Marr – Playland

The Smiths -kitaristi Johnny Marr julkaisi juuri toisen soololevynsä. Siinä missä viime vuonna ilmestynyt debyytti The Messenger teki poppariin vaikutuksen, tuntuu tämä uusin Playland vähän laimealta. Siitäkin huolimatta, että se on lennokkaampi, rokimpi ja sähäkämpi kitaroinniltaan kuin rauhaisa ja seesteinen edeltäjänsä.

Tavallaan levyssä ei ole mitään vikaa, se on ihan hyvä. Eikä tällaisen kitaramusiikin tekemisessä varmasti tavoitteena olekaan mikään jännä ja mullistava. Albumissa on siis jotain, muttei sitä jotain.

Minusta levyltä puuttuvat kappaleet, joita on ihan pakko kuulla lisää. The Messengerillä mieleenpainuvia biisejä ja koukuttavia melodiaratkaisuja oli vielä runsaasti (ks. esim. Upstrarts, Lockdown, The Crack Up, New Town Velocity), Playlandilla mieleenpainuvuutta on turhan harvakseltaan. Oikeastaan kunnolla potkii vain eka singlekappale Easy Money. Ja ehkä Dynamo. Toki on myönnettävä, että olen keskivertoa persompi melodioille ja kunnon kertosäkeille. Mutta silti.

Jää tunne, että levyyn hullaantuakseen on pidettävä enemmän kitara- kuin laulumelodioista. Ja sellainen ei oikein toimi minulle. Kaipaan muutakin tarttumapintaa kuin hersyvät kitaroinnit.

Johnny Marr on tyyppinä kiinnostava ja charmantti. Hän on myös charmantti pukeutuja, charmantti kitaristi, charmantti lenkkeilijä ja charmantti vegaani. Mutta ei charmantti laulaja. Valitettavasti. Marrin lauluääni on jotenkin niin tavallinen, ettei sitä oikein voi edes kuvailla. Se vain on. Sen sijaan, että Playland olisi laulaja-kitaristin levy, on se turhan selvästi kitaristi-laulajan levy.

2 kommenttia kirjoitukseen Johnny Marr – Playland

  1. Jools kommentoi:

    Eilen kuuntelin tätä, ja kylläpä olikin hyvä levy. ”Dynamo” jäi päällimäisenä mieleen. JFM!

    1. Miia Miia kommentoi:

      Oho! Miten itse en ole niin ihastunut? Mulle käy usein näin – muut tykkää kovasti, itse passailen. Tosi moni on sanonut tätäkin levyä hyyväksi. Hmmm. Kai mie sitten odotin sellaista rauhaisaa pop-toisintoa ekasta levystä ja jotenkin yllätyin tämän levyn vauhdista ja biisien tarttumattomuudesta. No Dynamo tosiaan sentään ihastutti!

      Nyt kyllä kiinostaa antaa tälle lisää mahdollisuuksia, sen verran moni ollut eri mieltä minun kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.