Itsestäänselvyys

Miia, 15.11.2013 20:14. 6 kommenttia

Olen ollut viime aikoina ajatuksellisesti niin kiireinen, että useimmilla elämän osa-alueilla resursseja on riittänyt ainoastaan itsestäänselvyyksien ajatteluun.

Niin kuin vaikka Oasiksen erinomaisuuden. Ja (What´s the Story) Morning Glory? -albumin avaavan Hello-kappaleen.

Mutta eipä se oikeastaan haittaa. Sillä:

vaikka kappaleen hienous onkin itsestään selvää, vaikka sen käsittämättömän taikuuden tietää, ei sitä voi olla kuulematta ja tuntematta aina uudelleen. Kappaleen alku – erityisesti ne hetken jälkeen soimaan pärähtävät sähkökitarat – onnistuu yllättämään merkityksellään aina vain.

Onhan se aika käsittämätöntä, miten paljon informaatiota kappaleen parikymmentä ensimmäistä sekuntia voivatkaan mahduttaa sisäänsä. Toisin sanoen kaiken olennaisen tiedon siitä, mitä haluan olla, tehdä ja tuntea. Kappale virittää minut välittömästi sille taajuudelle, jolla haluan elämäni elää.

Toiseksi parasta kappaleessa on se, että se on vain alkusoittoa.

    Avainsanat: ,

    6 kommenttia kirjoitukseen Itsestäänselvyys

    1. Ilpo kommentoi:

      Olipa kauniisti kirjoitettu. Tuli heti jotenkin kaihoisan hyvä mieli, kun ajatukset palasivat siihen aikaan, kun tätä levyä on tullut ensimmäisiä kertoja kuunneltua.

      Tänä aamuna, kun olen hieman henkisesti hengästynyt, johtuen edessä olevasta, kovin rasittavasta päivästä. Taidankin laittaa tämän levyn soimaan korviini ja lähteä Liamin ”apinakävelyä” kohti tämän päivän haasteita, samalla kuunnellen ahdistukseni pois.

      Kiitos..

      1. Miia Miia kommentoi:

        Kiitos Ilpo kauniista sanoista! Ja kiitos kun luit. Et uskokaan, miten paljon kommenttisi helpotti minua njoo, aika hengästyttävän päivän keskellä!

        Tuon kappaleen – ja koko levyn – voima on kyllä jotain uskomatonta. Toivottavasti auttoi!

    2. Hal-Jo kommentoi:

      Kukaan tuskin kirjoittaa Oasiksesta yhtä kauniisti kuin sinä.

      Kenties bändi on noihin aikoihin studiossa tiennyt, että nyt on tallentumassa jotain erityisen erinomaista. Toki kenties-sana on turha tietäen gallagheriaanisen itsevarmuuden.

      Mitenhän Noelin sooloura jaksaa? Muistaakseni pian High Flying Birds -levyn jälkeen oli suunnitteilla toinen, psykedeelisempi albumi. Sellainen kiinnostaisi, eka soolo jäi mulla vähälle kuuntelulle (verrattuna Beady Eyen debyyttiin). Taidankin pistää sen oitis soimaan.

      1. Miia Miia kommentoi:

        Oh, kiitos Hal-Jo huikeista sanoista! Tuollaiset sanat merkkaavat paljon!

        Ja mitä itsevarmuuteen tulee, niin tässä yksi suosikkikohtani jostain Oasis-kirjasta, vuodelta 1996:

        ”Every single Oasis song is a classic”, says Liam. — ”Even when we were going to gigs supporting a load of twats I knew we were better than them. It’s the fucking songs and the singer, mate. We just pissed on them. Always will.”

        So has it always been about self-confidence?

        ”No, it’s always been about being fucking better than anyone else.”

        Itse kuuntelin Noelin sooloa silloin ilmestymisen aikoihin aika paljonkin, nyt en toviin kyllä ole. Mutta pidän sitä kyllä arvossa. Hienoja kappaleita ja harkittuja sovituksia. Se toinen projekti… En tiedä, mitä sille tapahtui.. Mutta olen avoin ja toiveikas!

        1. Hal-Jo kommentoi:

          Jos hairahdun karaokebaariin, en laula Oasista. Se edellyttäisi minusta juuri tuota Liam-asennetta. Oma tulkintani jää kumminkin riipaisevan etäälle vaaditusta pöyhkeän uhmakkaasta rokkiurpoilumeiningistä :)

          Liamin itsevarmuus nousee loistavassa sitaatissasi jo galaktisiin sfääreihin. Mikäpä siinä, sanoille oli katettakin. Ei mitään tyhjää uhoa! Ja mikä ylipäätään voisi olla parempi asenne aloittelevalle bändille kuin että soitetaan perskules isommat nimet syvälle suohon.

          1. Miia Miia kommentoi:

            Oh! Tätä kommenttia en ole huomannut!

            Oasis on kyllä riskivalinta just tuosta syystä. Mutta. Siltikin aina haaveilen, että uskaltaisin joskus karaokelaulajaksi ja nimenomaan Oasiksen kappaleella. Ehkä tyttöversio biisistä ei aiheuttaisi niin suurta vertailua esikuvaansa? En tiedä…

            Ja onhan se kyllä aika uskomatonta, miten monet uhoamiset yhtyeen kohdalla on lopulta käyny toteen. Pitäiskö sitä itteki alkaa…

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.