Olen ollut viime aikoina ajatuksellisesti niin kiireinen, että useimmilla elämän osa-alueilla resursseja on riittänyt ainoastaan itsestäänselvyyksien ajatteluun.

Niin kuin vaikka Oasiksen erinomaisuuden. Ja (What´s the Story) Morning Glory? -albumin avaavan Hello-kappaleen.

Mutta eipä se oikeastaan haittaa. Sillä:

vaikka kappaleen hienous onkin itsestään selvää, vaikka sen käsittämättömän taikuuden tietää, ei sitä voi olla kuulematta ja tuntematta aina uudelleen. Kappaleen alku – erityisesti ne hetken jälkeen soimaan pärähtävät sähkökitarat – onnistuu yllättämään merkityksellään aina vain.

Onhan se aika käsittämätöntä, miten paljon informaatiota kappaleen parikymmentä ensimmäistä sekuntia voivatkaan mahduttaa sisäänsä. Toisin sanoen kaiken olennaisen tiedon siitä, mitä haluan olla, tehdä ja tuntea. Kappale virittää minut välittömästi sille taajuudelle, jolla haluan elämäni elää.

Toiseksi parasta kappaleessa on se, että se on vain alkusoittoa.

http://youtu.be/9D9JzX4LPwU