It girls

IMG_20131013_092154

Olen lueskellut viime päivinä Alexa Chungin tuoretta omaelämänkerrallista ja tyylitarinallista It-kirjaa. Vaikka osa tämän brittiläisen malli-juontajan ja tyylitytön kiinnostavuudesta hälvenikin sillä hetkellä, kun seurustelu Alex Turnerin kanssa päättyi parisen vuotta sitten eroon, on Alexa edelleen yksi särmikkäin seurattava ja nokkelin pukeutuja. Jos nyt tytöistä pitäis valita.

IMG_20131013_092007

Ja sitten musiikkiin.

Quickly she came dressed up for fame, riding her perfume downstairs.

Jos 2000-luvun it-tytöistä ei voi puhua mainitsematta Alexa Chungia, ei brittipopista voi puhua mainitsematta Sleeperiä, jonka kakkoslevy The It Girl on nyt sitten tietysti kummitellut mielessä. Ja vaikka en Louise Wenerin, tuon oman aikansa tähtitytön, kaikkia tyyliratkaisuja (enää) niin kovin ihastelekaan, niin kyllähän laulajatar – nykyään muuten kirjailijatar – on minulle aina todella it.

She tries not to look like she cares.

Niin, The It Girl -albumin se kappale sitten taas on mielestäni ehdottomasti What Do I Do Now? -klassikko. On aina ollut. Laulu kiteyttää melko täydellisesti 90-luvun ollen samalla näköjään kutakuinkin ikuinen. Olen nimittäin taas ties kuinka monennen kerran elänyt useamman päivän kappaleen tahtiin.

Vaikka biisi onkin melodioineen ja kertosäkeineen jotenkin todella ilmiselvä, jopa helppo, on se silti ihan huippu. Ysärihelmi. Ai että. Huomaan pitäväni yhä aina vain siitä, millä tavoin kappale suorittaa sitä tehtävää, johon popmusiikki minusta mitä olennaisimmin kuuluu – eli spekuloi kahden ihmisen yhteenkuuluvuutta. Herttaisesti, vähän naiivisti. Ilman turhia runollisuuksia ja syvällisyyksiä, tutun arkisesti ja konkreettisesti kipuillen. Suoraan kysyen. What did I do wrong? I thought we had it sorted? Was it when I said I wanted to have children? Jotenkin niin ikuista tuokin.

Kuvat omia räpsyjä Alexa Chungin It-teoksesta, kannen design Alexa Chung ja Stefanie Posavec

Sitaatit Sleeperin What Do I Do Now -kappaleesta

7 kommenttia kirjoitukseen It girls

  1. Pekka kommentoi:

    Oletko lukenut Weneriä? Löysin ensimmäisen romaanin kesällä divarista ja vakuutuin siinä määrin, että tilasin heti muutkin sekä Louisen omaelämäkerran. Nyt olen puolivälissä tokaa romaania ja tykkään siitäkin. Oma Sleeper-ikisuosikkini on Inbetweener, ensikosketus bändiin jne. Niin ja se albumihan oli muuten THE It Girl. :)

    1. Miia Miia kommentoi:

      No voi saakeli, hups. Korjattu! Kiitti! Tämä on tätä, kun likkuu reliktiosastolla.

      Mutta kirjasta. En ole lukenut! Mutta ajatus on ollut mielessä siitä asti, kun tekstisi kesällä luin. Itse asiassa en edes tiennyt tuosta aluevaltauksesta ennen kuin kirjoitit siitä! Oikeastaan en ole yhtään yllättynyt kirjailijattaren vakuuttavuudesta. Tai itse ainakin olen pitånyt Weneriä aina ilmauksellisesti ajatuksellisena tyyppinä, erityisesti haastattelujen perusteella.

      Inbetweener, noh, siinä toinen ikuinen suosikki. Ja debyyttilevy on tietysti aina debyytti. Kyllä Smart kokonaisuutena kiilaa THE It Girlin ohi. Siinä on enemmän humua ja hurmosta.

  2. Miia Miia kommentoi:

    No, Goodnight Steve McQueeniä ei löytynyt kirjastosta, muut varattu.

  3. Katri kommentoi:

    Oh! Rakastan Sleeperiä (ja kärsin nuorena fanityttönä siitä ettei minun ja parhaan ystäväni lisäksi KUKAAN tuntunut bändiä tietävän) ja tietenkin myös Weneriä, tosin enemmän sanoittajana kuin kirjalijana. Ei sillä, hyllystä kyllä löytyy kaikki muut paitsi Worldwide Adventures In Love, omat suosikkini ovat The Big Blind/The Perfect Play ja Just for One Day/Different for Girls (miksi oi miksi hämmentävän monta nimeä samoille kirjoille?).

    Mutta niin, mainio postaus ja mainio blogi! Fiilistelen tämmöisiä juttuja usein hiljaa keskenäni mutta kun nykyiset aktiivisimmat intressit liikkuu vähän muualla niin ei brittipopista jne tule kauheasti kenenkään kanssa puhuttua. Kiva siis et joku puhuu. :)

    1. Miia Miia kommentoi:

      Oh, kiitos! Kiva kun luit, ja kiitos kivasta kommentista!

      Mulle kirjailija-Wener on tosiaan vielä vieras tyyppi, mutta voi vitsi, miten jännä alkaa nyt vihdoin tutustua myös tuohon puoleen. Lyriikka- ja noh, tyyli-idolikin hän kyllä on tosiaan ollut. Ja on. Ah, mulla oli joskus lukioiässä bändi parin tyttökaverin kanssa. Muistan niin, kuinka mulla oli koko ajan meidän juttua kun visioin ja biisejä kirjoitin, mielessä Sleeper. Ne popmelodiat, se lyriikoiden herttainen älykkyys… eikä muut bänditytöt oikein osanneet bongata sitä :D Mutta kyllä näiden tiettyjen rakkauksien kans saa yhä edelleen olla vähän yksikseen, joten aina kiva, kun joku yhtyy ajatuksiin.

      1. Katri kommentoi:

        Raportoi ihmeessä lukukokemuksistasi! Olen luetuttanut Goodnight Steve McQueenin muutamalla muusikkoystävällä, mutta muuten olen ollut näiden kanssa ilman vertaistukea. Omat suosikkini ovat The Big Blind ja Just for One Day. Itse en ole koskaan soittanut bändissä muuten kuin haaveissani, mutta se nuoruuteni mielikuvitusbändi oli kyllä niin joku Sleeper-Elastica-hybridi. :)

        Tulen varmasti lukemaan blogiasi jatkossakin, ja ken tietää, ehkä se minunkin sisällä asuva brittipoppari (se, joka edelleenkin tahtoisi naimisiin Alex Jamesin kanssa) nousee vielä joskus edes hetkeksi pintaan! Olin itse asiassa haaveillut jossain vaiheessa kirjoittavani jonkun postauksen ysärifiilistelystä (joka on mulle yhtä kuin brittipop), saa nähdä. :)

        1. Miia Miia kommentoi:

          :D

          Kyllä se sieltä nousee, se brittipoppari. Siellä se on! Itse en ole koskaan onnistunut hiljentämään sitä.

          Ja jos jotain toivoisin tämän blogin tarjoavan. niin vertaistukea – kyllä! Koska ysäri on brittipop. Eli sitä sinun fiilispostausta odotellessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.