Eihän rockilla hyvin mene, mutta kyllä Beady Eye kaatui mielestäni ennen kaikkea hyvien biisien puutteeseen. Olen vanha Oasis-fani, mutta ei Beady Eyen kuuntelemisesta vain saa juuri mitään irti. Kummallakin levyllä on pari hyvää biisiä, mutta muuten bändi on vain tylsä ja läpeensä keskinkertainen. En näe mitään estettä sille, etteikö rockmusiikillakin voisi nykyään menestyä taiteellisesti ja kaupallisesti, mutta se vaatisi taustalle paljon enemmän kovan luokan biisejä kuin mitä Beady Eyella oli. Olin itse vielä lapsi 1990-luvulla, mutta en usko että ihmiset olisivat jaksaneet silloinkaan kuunnella Beady Eyea.
Rockbändillä olisi vuonna 2014 myös hyvä olla luovuutta ja uskallusta kokeiluihin, mutta sitähän Liamilta on turha odottaa. Eikös Noelkin joskus sanonut turhautuneensa siihen, että joutui tekemään jatkuvasti musiikillisia kompromisseja Oasiksessa kun Liamin musiikilliset kiinnostukset ovat täysin osastoa Beatles & Stones.
Liam on kyllä cool hahmona, mutta Oasiksessa hänen tukenaan oli silti törkeä määrä (Noelin kirjoittamia) huippubiisejä. Ilman niitä ei vaan oikein jaksa kiinnostua. Oikeastaan luulen että Liamin olisi hyvä vetäytyä kokonaan pois musiikista ja alkaa vaikka jonkin sortin bisnesmieheksi.
Samaa mieltä. Aliarvostetuksi jäi Beady Eyen taival. Näin BE:n debyyttialbumirundilla kosketusetäisyydeltä ja kyllähän Liamin esiintymisessä oli juuri sitä ysärijotain. Beady Eyen vaisu suosio jaksaa ihmetyttää päivittäin.
Ja Comfort Deluxesa ei voisi olla enemmän naulan kannassa.
Oh! Onnekas! Nyt tietysti harmittaa, ettei yhtyettä tullut nähtyä. Itse olisin nähnyt mieluusti myös Gemin kosketusetäisyydeltä – hiljaisella tavalla charmantti ja kiehtova mies. Kerran olen nähnyt, mutten todellakaan kosketusetäisyydeltä! Olen myös iso Jeff Wootton -fani, eli joo, kateeksi käy.
Ja Comfort Deluxe -tykkäilylle tykkäys!