Tämä minun joulukuu meni nyt kaikenmoisten elämänmuutosten vuoksi vähän plörinäksi. Piti kirjoittaa vaikka hiton mistä. Paul McCartneysta, Embracen paluusta ja tietysti Jake Buggin uudesta levystä. Muun muassa.

Mutta mitenkäs kirjoitat uudesta, jos ainoa mikä tällä hetkellä puhuttelee, on vanha suosikki? Eikä siitäkään oikeastaan mitään sanottavaa ole, kun kaikki nyt olennaiselta tuntuva on jo sanottu. Siinä vanhassa suosikissa.

Niin. Jos olisin yhtään tatskatyttö, olisi nyt tässä elämän suuressa taitekohdassa just oikea hetki tatuoida jotain. Kiitos 2011 – 2013? Tai ehkä kuitenkin muistilappunen itselle:

And don’t be cruel, ’cause things do happen
And you know it’s not your fault
Don’t cover your wounds with the salt