Flow 2016: Viisi kertaa Miles Kane

Kuten jo aiemmin kirjoitin, ei lauantain Flow’ssa ja The Last Shadow Puppetsin keikassa ole minulle kyse vain The Last Shadow Puppetsista, vaan iso tätä kivaa malttamattomuutta liittyy siihen, että samalla näen myös Miles Kanen.

Tässä viisi syytä ihastua Miles Kaneen.

1. First Of My Kind (2012)

First Of My Kind -kappale ilmestyi samannimisellä ep:llä Record Store Daynä vuonna 2012, Kanen kahden soololevyn välissä. Kappaletta on ollut kirjoittamassa myös eräskin Alex Turner – kuten monia Kanen debyyttilevynkin kappaleita.

Minusta First Of My Kind on Miles Kanen paras musiikillinen hetki. Se on upea pop-kappale kunnon kertseineen, mutta aivan erityisen hienoa siinä on tuo todella musikaalinen, ylväs, jylhä ja retroelegantti sovitus. Kappaleesta löytyy minun mielestäni yhdet 2000-luvun hienoimmat nostatukset.

Tällä kappaleella – ja sen videollakin – kiteytyy minusta Miles Kanen soolouran juttu: klassinen, skarppi mod-estetiikka ja harkitut, laadukkaat sovitukset yhdistettynä 2000-luvullakin relevantteihin pop-kappaleisiin. Jokin pieni indierock-huntukin on useisiin kappaleisiin saatu. Meidän aikamme kontekstissa ihan uniikki lopputulos.

Sanoituksissa Kane liikkuu usein sellaisen pikkuisen naiivin, vähän pop-kliseisenkin tekstityksen äärellä ( ”Don’t let your worries dictate who you are. // Don’t forget who you are.”) – mutta tekee sen tosi somasti. Toinen ihan ehdoton Kane-suosikkini on Don’t Forget Who You Are – kaikki kanemäisyydet läsnä siinäkin.

2. Valkoiset housut

Miles Kanea ihanampaa on ehkä vain Miles Kane valkoisissa housuissaan. Useimmilla valkoiset housut päätyvät näyttämään jotenkin väärältä,  vähän sinne päin, mutta kuten tuo First Of My Kind -videokin kertoo, kantaa Miles Kane mod-klassikon just oikein.

Vaikka valkoiset pöksyt (tai vaihtoehtoisesti istuva puku) ovatkin Kanelle jonkinlainen tavaramerkki, ei hänen tyylikkyytensä vain niistä ole kiinni. Kyllä kyseessä on läpeensä upea pukeutuja – tärkeimpiä tyylimuusiani, Liam Gallagerin, Paul Wellerin, Graham Coxonin, Damon Albarnin ja Alexa Chungin ohella.

first_of_my_kind

3. The Last Shadow Puppets

Miles Kanen ja Alex Turnerin tutustuivat, kun Miles Kanen The Rascals -yhtye kiersi Arctic Monkeysin lämppärinä. Backstage-jammailu synnytti idean yhteisestä musiikkiprojektista – syntyi The Last Shadow Puppets. Vuonna 2008 ilmestyi The Age of the Understatement, josta tuli heti noh, klassikko.

Suuri yleisö saattaa pitää The Last Shaow Puppetsia Alex Turnerin projektina, mutta viimeistään Kanen ensimmäisen soololevyn ilmestymisen jälkeen tajusin, miten paljon tuossa kaikessa on oikeasti kyse Miles Kanen jutusta. Kanen soolodebyytti on kuin pieni jatkotarina sille, mitä TLSP:n vuonna 2008 teki. Ei yhtä elokuvallinen tai scottwalkermainen, mutta joku sama visionjyvä siellä on.

Siinä vaiheessa (vuonna 2013), kun Arctic Monkeysista alkoi tulla minun makuuni vääränlainen, aloin todella toivoa Milexin yhteenpaluuta. Olin hetken aikaa vakuuttunut siitä, että nimenomaan Miles Kane on parasta, mitä Alex Turnerille on tapahtunut.

Aviaton on ehdottomasti vuoden 2016 hienoin avausraita – ja Miles Kanen laulu kappaleella aivan uskomattoman hieno. Tuo lauluäänen Liverpool-soundi! Toinen aivan erityisen hieno Miles Kane -roolitus TLSP:lla on minusta Meeting Placen alkusekunnit. Se, miten nimenomaan Kane avaa kappaleen ja tekee sitten vuorostaan tilaa Turnerin säkeelle.

4. The Rascals

Ennen The Last Shadow Puppetsia Kanen merkittävin bändiprojekti oli The Rascals. Yhtyeestä ei tullut mitään suurensuurta, vaikka minusta sen tummanpuhuva indierock onkin keskivertoa parempaa. Aliarvostettu, ehkä.

Jos olet katsonut Awaydaysin, tuon mainion jalkapallohuligaanikasvutarinan, muistat ehkä The Rascalsin ja Miles Kanen pikkuroolin siinä. Yhtye soittaa klubilla Echo &The Bunnymenin All That Jazz -kappaletta, ja sitten keskustellaan ihanasti paksulla scouse-aksentilla.

5. Liverpool

Niin, se aksentti ja laulun Liverpool-soundi. Ehdottomasti osa Kanen musiikkia ja muusikkoutta. Uskon,  että Kanen ei-niin-modernissa popmusiikkivisiossa on isosti kyse juuri liverpoolilaisuudesta. Kaupungin klassisesta ja ikiaikaisesta musiikkikulttuurista, historiasta.

Kanen toisen albumin kanteen kuvattu AJ Skelley  -kauppa löytyy tietysti Liverpoolista ja on muuten Miles Kanen äidin omistama. Leidit kuvassa ovat Kanen äiti ja kaksi tätiä.

rsz_dont-forget-who-you-are

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.