Callin’ all the stars to fall

…and catch the silver sunlight in your hands.

Muistatko, kun Oasiksen Lyla ilmestyi? Melkein 10 vuotta sitten! Aikana, jolloin cd-sinkut olivat vielä ainakin pikkuisen cooleja.

Lyla/Eyeball Tickler/Won't Let You Down

Lyla/Eyeball Tickler/Won’t Let YouDown

Olin tuolloin elänyt brittipoppariutta jo vuosia, vuosia. Olin kauan sitten rakastunut Oasikseen ja rakastanut yhtyettä siitä lähtien. Tasaisen varmasti kaikki levyt läpi.

Sitten tuli vuosi 2005 ja yhtyeen Don’t Believe the Truth -albumin ensimmäinen sinkku Lyla. Ja tapahtui, arvaapas mitä? No, rakastuin Oasikseen uudelleen! Ihan tuosta vain yhtäkkiä.

Lylassa oli sitä jotain. On! Ilmestyessään se oli popahtavin Oasis-kappale aikoihin. Kitararänkytys on tietty silkkaa tuttuutta, mutta samalla joku kappaleessa tuntui uudelta ja raikkaalta. Höpsö, kepeä ja symppis, mietin.

Pidän kappaleen musiikillisesta tasaisuudesta, siitä, kuinka lauluosuudet ei oikein missään vaiheessa lähde, kasva isoihin mittoihin. Biisi vain kulkee ja kulkee eteenpäin. Ja sitten yhtäkkiä tuleekin se pikkuhetki, kun tasapaksu rummutus purkaantuu muutaman sekunnin mylviväksi kitarasooloksi. Ja sitten taas palataan tasaiseen kulkuun. Huikeaa.

Ja lyriikoiltaan kappale on hurmaava!

Tuolloin 2005 asuin Wienissä, minne yhtye ulotti kiertueensa.  Kävin tietysti keikalla muuttamassa elämäni muistolla siitä, kuinka Liam sanoo juuri minulle jotain sellaista, mitä kukaan ei koskaan.

She’s the queen of all I’ve seen
And every song and city far and near
Heaven-hell my mademoiselle
She ring the bell for all the world to hear

Loppujen lopuksi tämän kappaleen kanssa kävi sitten tietysti niin, että nostin sen jonkinlaisen ikioman tunnarin asemaan. Lyla ilmestyi sähköpostisoitteeseen ja dj-nimeen.

IMG_20141115_191630

Vuosia sitten sain tuohon silloisen blogini hey.lyla -mailiin sähköpostia. En tuntenut lähettäjää, mutta sen tiesin heti, että tuo ventovieras tyyppi ymmärtää minua. Sähköpostin aihe-kentässä luki

”Callin’ all”.

4 kommenttia kirjoitukseen Callin’ all the stars to fall

  1. Pete P. kommentoi:

    Ilmestyessään Lyla (ja heti perään koko DBTT-levy) tosiaan aloitti Oasiksen uuden tulemisen freesillä tavalla. Heathen Chemistry oli ollut aika tylsää retrorokkailua, ja vaikka Lylakaan ei sinällään tuonut Oasis-soundiin mitään täysin uutta, se oli silti jotenkin ”uskottavammin” Oasista. Yksinkertaisesti vain parempi sävellys kuin oikeastaan mikään Oasis-biisi viiteen vuoteen.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Just näin! Hyvin vertailtu.

      Jotain kivaa huolettomuutta tässä Lylassa todella on, yksinkertaista hyvää. Ja muutenkin DBTT:lla on sellaista hillittyä ja seesteistä tunnelmaa, mistä tykkään. Melodisuutta. Hallittu kokonaisuus.

  2. Super kommentoi:

    Hey Lyla!

    Mahtava biisi, mahtava levy!

    1. Miia Miia kommentoi:

      Kyllä! Yes! Ja! Oui! Ihania todellakin!

      Nimim. Let there Be Love

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.