Beady Eye ja Soul Love -video

Juuri, kun olin ajatellut kirjoittavani siitä, kuinka olen viime aikoina kuunnellut Beady Eyen BE-albumia ennennäkemättömällä tarmolla, julkaisee yhtye uuden videon.

Soul Love ei kuitenkaan ollut se kappalle, josta olisin halunnut juuri nyt kirjoittaa (sen sijaan olisin halunnut kertoa Iz Rite– ja I’m Just Saying -kappaleiden hyvää tekevästä vaikutuksesta), mutta koska Liam Gallagherin (ja Gem Archerin) katselu on kutsumukseni, en tietenkään valita.

Ja kyllähän video kappaleelle hyvää tekee. Biisin laiska tunnelma yhdistettynä hillityyn psykedeliaan näyttää komealta. Komea on myös Liamin takki.  Kuin myös onnettomuudesta toipunut Gem. Gem Harrison, kuten joku fani jossain jo kommentoi.

4 kommenttia kirjoitukseen Beady Eye ja Soul Love -video

  1. Ilpo kommentoi:

    Oli kyllä täydellisesti kappaleen tunnelmaan sopiva video.
    Harmi kun BBC on poistanut kaikkialta sen aikasemmin tänä vuonna Jools Holland showssa livenä vedetyn flick of the finger videon. Se oli niin mahtipontisen mykistävä suoritus, että vieläkin tulee pelkästä ajatuksestakin kylmätväreet. Varsinkin biisin loppuosassa, kun laulu osuus loppuu ja puheosuus alkaa. Liam astuu pois mikrofonin luota. Siirtyen taustalle, tunkien kädet syvälle pitkän parkatakkinsa taskuihin ja ottaa majesteetillisen leveän haara-asennon ja vain seisoo ja tuijottaa yleisöä mustien lasiensa takaa. Samalla kun biisi nousee huippukohtaansa…

    En ehkä osaa tiivistää sitä näkymää, tunnetta ja tunnelmaa muutamaan kirjoitettuun riviin. Toivottavasti olet nähnyt sen.

    Muutenkin tämä koko albumi on ainakin minulle yksi vuoden ehdottomista kohokohdista. Ei yhtään heikkoa kohtaa ja toimii erityisesti kokonaisuutena. Tiedätkö sen tunteen, kun joku levy on niin hieno, niin täydellisen sopiva juuri siihen hetkeen, siihen tunnelmaan, missä olet levyä kokemassa, että pään sisällä ihan kuin kiehelmöisi? Kappale ikään kuin vastaa kaikkeen mitä voit siltä toivoa ja täyttää mielen niin täydellisellä hyvänolon tunteella, että meinaa nousta palakurkkuun. Tämän levyn parissa minä olen kokonut niitä hetkiä usein.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Oh, kiitos ihanasta kommentista! Ja osaat kyllä hienosti kuvailla tuon taltionnin – ja arvaa vain, olenko nähnyt sitä? No en! En juuri tuota biisiä. Ja yt tietysti harmittaa, jos ei sitä mistään enää löydy. Mutta tuon kuvailusi pohjalta pystyn kyllä visualisoimaan tilanteen mieleeni :)

      Mulle kävi hassusti BE:n kans. En nimittäin hullaantunut siihen aluksi kovinkaan täysillä. Pidin sitä kelpo levynä, mutta koin etten oikein saanut suurta tunnekokemusta siitä.

      Mutta nyt syksyn aikana levy on kolahtanutkin sitten ihan eri tavoin, ja siitä on tullut todellakin yksi vuoden komeimmista. En tiedä, miksi kuulen sen nyt niin eri tavoin kuin vaikka kesällä. Mutta olen iloinen, että jotain tapahtui. Nyt levy tarjoaakin lähes joka kuuntelulla elämyksen ja on oikeastaan jo tosi tärkeä. Ja itse asiassa edelleenkin tuntuu, että löydän siitä joka kuuntelulla jotain lisäkomeutta.

      Ja hei, me ollaan selkeästi samanlaisia kuuntelijoita – tunnistan tuosta kokemuksestasi itseni :D

  2. Ilpo kommentoi:

    Tuo levyjen myöhemmin aukeaminen on kyllä mystinen asia, se on tapahtunut minullekin niin monen levyn kohdalla. BE iski kylläkin heti ensimmäisellä kuuntelukerralla.

    Yhtenä lempiharrastuksenani musiikin kuuntelijana onkin vanhojen ja miksi ei uusienkin ”hyvien” levyjen kuuntelu, jotka eivät ole vielä minulle auenneet. Kun sellaista levyä kuuntelee ajatuksella, ”mitä ne sadattuhannet/miljoonat ihmiset tässä kuulevat, mutta minä en kuule?” Ja sitten kun SEN kuulee, on tunne uskomattoman palkitseva. Tosin tässä logiikassa on monen mielestä se heikkous, että pitäähän Britney Spearsiäkin miljoonat ihmiset hyvänä musiikkina. Mutta siinäpä se juuri onkin. Siitä minä kuulen, mitä muut ihmiset pitävät hyvänä. Yleensä se on kertosäe, mikä tempaa mukaansa ja jää kiinni aivoon. Se ei kuitenkaa ole se mitä minä musiikilta haluan.. Pelkkää kertosäettä.

    Oho! kylläpä minä saarnaan.

    Niin ja kylläpäs onnistuinkin löytämään sen flick of the fingerin live version netin syövereistä. Vimeo:sta löytyy.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Eiku arvaa! Olen nähnyt sen pätkän, muistan postanneeni sen blogin Facebookiin silloin toukokuussa :) Mutta tosiaan, silloin suhtauduin levyyn vielä vähän etäisesti. Nyt esitys tekikin aika eritason vaikutuksen. Samperi!

      Ja se on myös mahtavaa, kun vanhalta suosikkilevyltä löytyy uusia suosikkibiisejä. Yhtäkkiä vain joku ennen ookoolta kuulostanut kappale säväyttää uudella tavalla.Törmään itse paljon myös siihen, että pidän aivan eri biiseistä jonkun bändin tuotannossa kuin muut. Monesti tuollaisissa tilanteissa tapahtuu myös just se mitä kerroit, että jossain vaiheessa sitten ”tajuaa” myös sen muiden fiilistelemän kappaleen. Hienoja fiiliksiä! Ja just semmosia, joista TÄYTYY saarnata :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.