Lost in Manse

Saavuin Tampereelle eilen illalla. Eksyin matkalla rautatieasemalta hotelliin. Matkaa on 300 metriä. Kävelin vähintään kolme kertaa pidemmän matkan kaatosateessa.

Tämä ei tullut minulle varsinaisena yllätyksenä. Eksyn Tampereella aina. Edessä olevaa Lost in Musicia ajatellen se tuntui jopa ennakoivan hyvää – viikonlopun tavoitteenahan on eksyä musiikkiin.

Mutta kun kaiken tämän härdellin lisäksi kaaduin hotellihuoneeni kylpyammeessa, päätin, että illan saldoksi saa jäädä tämä:

scandic1

Avoimuuden ja kaiken muun hyvän ja arvokkaan nimessä on aiheellista mainita, että majoituksemme (ja kuvassa olevan skumpan) tarjoaa Scandicin Blogger’s Inn -palvelu. Yösijamme, Scandic Tampere Station, sijaitsee mm. Pakkahuoneen, Klubin ja Telakan välittömässä läheisyydessä.

Nyt jos koskaan niitä keikkasuunnitelmia sitten passaisi olla. Mutta minulla on vain yksi.

Täydellisessä maailmassa Utopiaa olisi Sannin setin viimeinen biisi ennen encorea: c-osan jälkeen jengi jätetään huutaan wi ii i ii a a a aa, Sanni poistuu lavalta, kiitti kaikki, te ootte ihania. Bändi jää soittamaan, yleisö janoaa lisää.

Viimeinen biisi tai ei – tää lähtee. Siitä ei ole kysymystäkään. Onkin mielekkäämpää pohtia, miten pahasti Nevalaiselta lähtee hurmoksen aikana.

Muun muassa tähän saamme vastauksen Rosvojen Instagramissa, jonne minä ja Mira suollamme matskua koko viikonlopun ajan. Menkää ja stalkatkaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.