Olen asunut Turussa aika lailla tasan viisi vuotta. Sinä aikana olen saanut oppia, että turkulainen luonteenlaatu on vähintäänkin omalaatuinen. Turkulaisvitsit eivät ole syntyneet tyhjästä. Kaupunkiin ja sen asukkaisiin sopeutuminen kesti ainakin vuoden.

Ihan yhtä pitkään ei mennyt ymmärtää, että Turku on täynnä luovaa rohkeutta. Jengiä, joka ei mieti vaan tekee. Perustaa festarin keskelle metsää, tanssipaviljongin yhteyteen. Järjestää levyraateja, popkulttuurivisoja, Pharrell Williams-iltoja. Pyörittää ilmaiseksi jaettavaa musiikkilehteä tilanteessa, jossa kaupallisen mediakentän jätitkin miettivät, miten päästäisiin vähän halvemmalla ja keistä hankkiudutaan eroon seuraavaksi.

Enkä ole vielä edes maininnut Joreja Hulkkonen & Sjöroos! Tai sitä legendaarista, mutta – kaikella rakkaudella – aivan hirvittävän näköistä puutaloa Linnankadulla, joka toimii niin monen kulttuuririennon ja –ihmisen tukikohtana.

Turun musiikkiskenen hengentuotokset ja tempaukset ovat yksi suurimmista syistä sille, miksi olen ennemmin VR:n suurkuluttaja kuin muutan Helsinkiin. Mielestäni onkin oikeutettua, että tätä jengiä juhlistetaan torstaina Turku Music Awardsissa. Ja kuten jokaisessa itseään kunnioittavassa palkintojenjakotilaisuudessa, tässäkin kansa saa suuren vastuun: se päättää vuoden turkulaisen yhtyeen.

Äänestämään pääset täällä. Äänestyksessä ei ole shortlistiä, joten käytän tilanteen hyväkseni ja nostan tähän turkulaisyhtyeitä, joista on pitänyt lausua muutama sananen viimeisen puolen vuoden aikana.

The New Tigers

Kitaravallit, surina ja kaiku eivät ole lempibändejäni yhdistävien tekijöiden kärkipäässä. Tämän takia The New Tigers (ja aika moni muu kotimainen indieyhtye) ei tule koskaan pääsemään levyhyllyyni.

Olen kuitenkin mennyt The New Tigersin keikalle useamman kerran ja lähtenyt niiltä hyvillä mielin kotiin. Hassua kyllä, suurin osa todistamistani keikoista on ollut Turun ulkopuolella. Viimeksi Tampereella muutama viikko sitten.

Tiedättehän ilmiön, jossa itse saa kyllä dissata kotikaupunkiaan ja sen asukkaita, mutta auta armias, jos ulkopaikkakuntalainen erehtyy negistelemään samasta aiheesta? Tämä kävi mielessäni, kun oman kylän pojat saivat soittaa perjantai-iltana puolityhjälle Dorikselle. Lavan edessä himmaili noin kymmenen henkilöä. Samaan aikaan Popeda esiintyi loppuunmyydyllä Pakkahuoneella.

Aikamoinen slap in the face. Jumalauta, Manse.

Yournalist

Prepaidin kitarariffi vei minut takaisin aikaan, jolloin luukutin Hundred Reasonsin Ideas Above Our Stationia. Ja jos jokin kappale nuorentaa kymmenellä vuodella, se ei voi olla huono. Ei, vaikka silloin päätyisi keskellä pahinta murkkuikää.

The Reed Fags

”Onpa kyllä harvinaista, ettei lämppäri vituta!”
– allekirjoittanut The Reed Fagsin keikalla 22.11. Satellite Stories esiintyi myöhemmin samana iltana.

Sans Parade, Markus Perttula

Ihmettelisin, jos herra Perttula ei olisi tavalla tai toisella edustettuna palkittujen joukossa. Tältä jätkältä ei voi välttyä Turussa. Miehen bongaa yleensä ilta-aikaan jonkin kuppilan nurkasta: ei suinkaan häpeämästä vaan soittamasta levyjä tai esittämästä soolomateriaaliaan kitara kourassa.

Perttulan ääntä kuullaan myös Sans Paraden levyllä, joka on yksi tämän vuoden vakuuttavimmista debyyteistä.

Ei minulla ole oikeastaan mitään uutta sanottavaa Markuksesta. Ihan yhtä raivostuttavan lahjakas hän on kuin ennenkin. Mutta voinpa päteä maininneeni miehen, jos pysti osuu kohdille. Hah!

Magenta Skycode

Eräänä syksyisenä päivänä Radio Helsingissä soitettiin peräkkäin Minä ja Ville Ahosen Ennen kuin kuolen ja Magenta Skycoden We Will Be Warm. Kappaleiden liitto oli täydellinen. En muista, kuka oli juontovuorossa, mutta kiittävä katseeni harittaa akselilla Njassa – hipsterin näköinen mies – Ilkka Mattila. 

Ronskibiitti

Nappaa räppi tai ei, voinemme olla yhtä mieltä siitä, että tämä musiikkivideo ansaitsee jonkin sortin palkinnon. Mutta mistä saatas sullekin mulletti?

Nightsatan

On myös niitä yhtyeitä, joille musiikkivideot eivät riitä vaan he päätyvät tekemään kokonaisen lyhytelokuvan.

Nightsatan and the Loops of Doom -leffa sijoittuu post-apokalyptiseen Karjalaan, vuoteen 2034. Elokuvassa syntikkametallia (kyllä, luit oikein) esittävä Nightsatan tuskailee yhteiskunnan asettamien odotusten, ulkonäköpaineiden ja julkisuuden kirojen ristipaineessa.

Vain toinen näistä lauseista piti paikkaansa. Teaserin perusteella voit päätellä kumpi. Jos haluat nähdä koko leffan, niin nyt ois oiva aika pyytää näytöstä vaikka Joulupukilta.

Sitten vaan äänestämään! Sillä kuten Vappu Pimiä asian aina ilmaisee:

äänestystilannevoivieläkääntyäsuuntaantaitoiseenelimuistakaanytsittenkäyttääsitäääntänne! onmuutenihanturhavalittaaseuraavanapäivänäjosseomasuosikkieivoittanutkaan.