Älä tule hyvä Jenny, tule paha Jenny

Jenny Wilson vaatii mahdottomia. Sinultakin, ystäväiseni. Wilson näyttää esimerkkiä tuoreimmalla albumillaan Demand the Impossible!, jolla tämä monipuolinen lauluntekijä on venyttänyt luovuutensa rajoja kauemmas kuin kertaakaan aiemmin.

Mahdotonta ei tavoitella self help -oppaiden yltiöpositiivisessa hengessä. Levyn tummanpuhuvat ja paikoin hieman vinksahtaneet saundit luovat maailmanlopun meiningin, missä kuuntelija ei voi olla varma, ollaanko menossa kohti pelastusta vai perikatoa. Oli suunta kumpi tahansa, sinne mennään hitonmoisella paukutuksella ja poljennolla.

Wilson ei vain kerro. Hän saarnaa, todistaa ja manaa. Albumille purettu viha – tai ennemmin ehkä turhautuminen – ei puske parisuhdetaistosta. Se on taistelua itseä, mutta ennen kaikkea olosuhteita ja yhteiskuntaa vastaan. Pauhaamisesta huolimatta tilaa jää myös kuuntelijan omille ajatuksille.

Wilson ei ole aiemminkaan ollut mikään hyssyttelijä, mutta tällä levyllä viimeisetkin sievistelyt on heitetty nurkkaan. Tähän asti kappaleet ovat olleet kauniisti esitettyjä pyyntöjä. Nyt pyynnöistä on tullut vaatimuksia. Kun Wilson laulaa don’t push me, sinä tottelet.

Demand the Impossible! on sotahuuto. Sinä saat valita taistelun. Joukot kootaan Tavastialla torstaina ja Jyrockissa perjantaina. Mukaan mahtuu.

Postaus on osa Live Nationin kanssa toteutettua lippuskabaa ja hyvä niin – muuten olisi jäänyt tämäkin loistolevy kuuntelematta.

4 kommenttia kirjoitukseen Älä tule hyvä Jenny, tule paha Jenny

  1. Joonas kommentoi:

    Suurkiitos tästä tiedosta. Enpä osannut Jennyltä albumia odottaa, ja vaikka piehtaroinkin tuskissani ja jännitän että mitä sieltä tulee, jätän tän kuitenkin odottamaan huomista työpäivää, jotta ehdin kunnolla kuunnella sen ilman häiriöitä ja yhtäjaksoisesti.

    Kuumottavaa!

    1. Anna Anna kommentoi:

      Todella vahva suositus! Kyllä tämän vielä Wilsoniksi tunnistaa, mutta tekemisen meiningissä on aivan uudenlaista energiaa.

      Vähän jänskättää, miten biisit heräävät henkiin Tavastialla. Toivottavasti ei tarvitse pettyä :)

      1. Joonas kommentoi:

        No juu, olipa kyllä ekalla kuuntelulla erikoinen kokemus. Siis oikein hyvää kyllä, mutta aika tummia sävyjä. En odottanut, ja ei nyt huono, mutta ei ehkä ihan samanlaisia tuntoja herättänyt kun vanhempi matsku.

        1. Anna Anna kommentoi:

          Juu, ei ehkä se lauantai-illan bilelevy tämä :D Sai silti yleisön hurmokseen ainakin Tavastialla. Vieläkin hengästyttää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.