UMK14: Näin rosvotuomaristo sparraisi kilpailijoita

Uuden Musiikin Kilpailussa on edetty vaiheeseen, jossa kilpailijat esiintyvät ensimmäistä kertaa tuomariston edessä. Tuomariston tehtävänä on sparrata kilpailijoiden esitykset karsintakuntoon.

Rosvojen Anna (säv. san. sov.), Jukka (We Never Stood a Chance), Lauri (Wincave) ja Mira (All Ears) päättivät haastaa UMK-tuomariston antamalla kilpailijoille omat parannusehdotuksensa. Kumman nelikon kommentit ovat osuvammat?

1. Jasmin Michaela – Kertakäyttösydän

Kuvakaappaus Yle Areenasta

Klikkaa kuvaa ja katso esitys.

Toni Wirtanen näki esityksessä vanhan ajan seksuaalisuutta. Rosvotuomaristo ei ollut asiasta aivan samaa mieltä.

Mira: Kertosäe on erinomainen, mutta biisi kuulostaa livenä yllättävän iskelmältä. Kappale nojaa liikaa lauluihin ja kaipaa lisää rytmiä – ehkä jopa bändiä.

Lauri: Tätä voisi viedä joko puhtaasti akustisempaan ja sitä kautta lattarimpaan/itämaisempaan meininkiin tai sitten elektronisuuden överimpään suuntaan.

Jukka: Lavasteihin taas voisi tuoda jotain kaurismäkeläisiä elementtejä. Ehkä Jasmin voisi olla keikalla masentavassa kapakassa?

Anna: Ja jos sanoo olevansa räväkkä ja energinen esiintyjä, sen energian sopisi välittyvän myös kotikatsomon puolelle. Nyt näin vaan paikallaan pönöttävää lanteiden keinutusta.

 

 2. Clarissa feat. Josh – Top of The World

Clarissa feat. Josh demo

Klikkaa kuvaa ja katso esitys.

Aija Puurtinen ja Redrama moittivat duoa epävireiseksi. Rosvot näkivät ongelmia aivan jossain muualla.

Mira: Demolla kuulosti lupaavimmalta, ruotsalaisimmalta ja kliseisimmältä. Livenä ei lunastanut mitään noista odotuksista. Kappale huutaa kunnon show’ta taustalleen: esim. c-osan rummut pitäisi ehdottomasti soittaa live-rumpaleilla Safri Duon henkeen.

Lauri: Laulut kaipaavat enemmän vahvuutta. Varsinkin Josh vaikutti vähän statistilta.

Jukka: Kaksikon liikehdintä lavalla ei vaikuta luontevalta. Se, että esiintyjät piiloutuvat toistensa taakse ei ole kenenkään edun mukaista.

Anna: Tykkään siitä, että vaikka esiintymässä on nainen ja mies, heidän välilleen ei olla lähdetty kehittämään lavalla mitään romanttista kuviota. Haluaisinkin nähdä esiintymisessä vielä enemmän intoa siitä, että ollaan on top of the world. Kreisiyttä kehiin!

 

3. MadCraft – Shining Bright

MadCraft demo

Klikkaa kuvaa ja katso esitys.

MadCraftin energinen lavameininki vakuutti UMK-tuomariston, mutta ei riittänyt meidän Laurille.

Lauri: Skeittipunkin Boyzone. Lisää räkää!

Jukka: Historian valossa perinteisellä bändimeiningillä ei olla Euroviisuissa pitkälle päästy. Olisi siis harkitsemisen arvoinen asia hajottaa esitystä perinteisestä keikasta jonkin sortin performanssiksi. Tällä hetkellä esimerkiksi laulaja on sidottu mikrofonin ja kitaran väliin. Onko näin pakko olla?

Mira: Bändistä näkee heti, että esitys pitäisi kuulla livenä, mutta kun kyse on skabasta, jota suurin osa yleisöstä seuraa tv:n välityksellä, on siinä ristiriita ratkottavaksi. Studio-livessä voisi olla kirkkaammatkin soundit, mutta tämän voi varmaan laittaa miksauksen piikkiin.

Anna: UMK:n voittaakseen pitää olla karismaattinen ja muistettava myös lavan ja radiosoiton ulkopuolella. Kävin jututtamassa UMK-kilpailijoita pressitilaisuudessa ja nämä jätkät eivät jäätyneet kertaakaan. Anteeksipyytelemätön meininki toimii.

 

4. Hanna Sky – Hope

Hanna Sky demo

Klikkaa kuvaa ja katso esitys.

Hanna Skyn kohdalla tuomaristo ja Rosvot olivat yhtä mieltä: paukkuja riittäisi enempäänkin.

Lauri: Mä en tiedä, haluaako tämä olla slovari vai ei. Vähäeleisempi sovitus korostaisi lauluja paremmin.

Mira: Biisissä on hurjasti hienoja elementtejä, mutta tällä hetkellä kappale on ensimmäinen, joka joukosta unohtuu. Hanna on vahvimmillaan revitellessään kertosäkeessä, joten koko biisin voisi vetää samalla energialla.

Jukka: Hannan kappale on niin maanläheinen, että olisi hyvä tuoda myös lavasteisiin jotain maanläheistä. Kenties joku alkukantainen tanssikoreografia voisi toimia. Ainakin jossain välissä hiekan ilmaan heittäminen voisi tuoda esitykseen hauskan kirsikan.

Anna: Mua taas pelottaa, että maanläheisemmällä lähestymistavalla mennään liian lähelle viime vuoden Euroviisu-voittajaa. Apinoinnilla ei pitkälle pötkitä.

 

5. Lauri Mikkola – Going Down

Lauri Mikkola demo

Klikkaa kuvaa ja katso esitys.

Tomi Saarinen ei arvostanut Mikkolan tennareita. Annan mielestä asussa oli suurempikin ongelma.

Lauri: Tohon vielä jousia ja torvia taustalle, niin mun pöksyt kastuu.

Mira: Laulaja vetää jo nyt niin hyvin että saa varmasti äidit itkemään, mutta bändiltä voisi odottaa lisää jännitettä esitykseen. Tämä ei ole varsinaisesti ehdotus, mutta modulaatio ei pilaisi tätä biisiä.

Jukka: Kappale tarvitsee kaverikseen lavashown. Jos Laurista ei ole isoksi showmieheksi, voisiko lavalle tuoda esim. tanssijoita?

Anna: Ei, ei, ei! Ei tanssijoita! Mennään bändimeiningillä, mutta otetaan se hattu pois päästä. Se on vääränmallinen, pistää vertaamaan Bruno Marsiin eikä lisää soulkredibiliteettiä.

 

6. MAKEA  – Painovoima

MAKEA demo

Klikkaa kuvaa ja katso esitys.

Tomi Saarinen oli positiivisesti yllättynyt siitä, miten monen elementin sekametelisoppa oli saatu toimimaan livenä niin hyvin. Wirtanen – ja Rosvot – löysivät parannettavaa garderobin puolelta.

Mira: MAKEA aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Se on kiinnostava, mutta jokin ei vain täsmää. Esitys kaipaisi jonkun elementin liimaamaan teknisen osaamisen, vahvat laulut, kiinnostavan räpin ja kitarataituroinnin yhteen.

Lauri: MAKEA on ainakin kymmenen vuotta liian myöhässä.

Anna: Niin mäkin luulin. Tuomitsin biisin ensi kuulemalta 2000-luvun Mikseri.netiin. Mut tää on ns. grower. Jää viheliäästi mieleen jumittamaan.

Jukka: Hyvännäköinen porukka joskin toivoisin, että yhtyeen naisvokalisti vaihtaisi hameen housuihin. Olisi enemmän räp-henkinen asukokonaisuus.

Anna: Joo, ja kuten Tonikin esityksen jälkeen toteaa: ”poltetaan noi bleiserit.”

Tuomariston täydet mietteet kuulet tänään Kakkoselta klo 21. Yle Areenassa ehdit mukaan myöhemminkin.

2 kommenttia kirjoitukseen UMK14: Näin rosvotuomaristo sparraisi kilpailijoita

  1. Kat kommentoi:

    Asiaa puhuvat kummatkin tuomaristot. Omia painavia asioita kisailijoista:

    1) Lauria komppaisin siinä puolessa, että elektrobiittiä pitäisi työntää kunnolla esiin, tyyliin Lorden Royals! Visuaalinen puoli oli skarppia, ei mitään lentoemomeininkiä kiitos… Krista S:lläkin oli viimeksi jotain random tarjoilijoita (?). Ja tiedämme miten siinäkin sitten kävi.

    2) Biisi ei jäänyt mieleen, tyypillisintä euromenoa. Kaipaisi taustoihin kunnon koukun (vrt. esim. Dvbbs: Tsunami ja JustSeYksKovaKohta). Ja yhtenäisyyttä kaipaisi kaikkeen, kun kerran tämä Josh ei näemmä ole pelkkä feat, vaan enemmän double act. Ulkoasussakin voisi olla joku yhteinen juttu: Joshilla oli vähän cholo-tyyliä, jos Clarissalla sitten cholaa, latina gangstaa? Koreografiaa pitäisi tuunata paljon. PS Sori, nipotan, tukka ei saisi hapsottaa staralla…

    3) Enemmän räkää!

    4) Tykkäsin biisistä monessa kohtaa, mutta vähän vaikea oli keskittyä kun visuaalinen puoli tökki. Juuri ne tuomarien mainitsemat käsimerkit, ja laulajan hieman epämääräinen kyyryssä kiemurtelu (oliko korkkarit hankalat? Paljasjalkameno voisi hyvin toimia). Puvustus kaikkineen oli melko tylsää ja suht vanhanaikaista. Kaikilla akteilla on niin paljon mustaa, että tähän kohtaan sopisi joku väriläiskäkin. Ei kuitenkaan mitään liian kirjaimellista kokovartalo-bollywoodia, se ei vain näytä uskottavalta elovena-suomalaisilla – vain joku pieni itämainen mauste.

    5) Hyvää menoa, mutta draaman kaarta lisää biisiin, sekä bändin että laulajan puolelta. Lopussa voisi vähän James Brownia tuoda ääneen ja esiintymiseen, jotta ei jää liian siistiksi.

    6) En ihan tajunnut. Linkin Park feat. Johanna Kurkela lookalike laulamassa kertsiä keskinkertaisesta suomiräppibiisistä. Audiovisuaalinen punainen lanka puuttui. Se räppikohta oli siistein, jos sen laittaa lähtökohdaksi, niin sitten lisäisi samaa tempoa ja tymäkkyyttä kertsiin laulullisesti ja soitannallisesti. Ja ulkonäköön kaikille yhtenäistä hiphop/rokkisärmää.

  2. Kriitikkorosvo kommentoi:

    1. Pohjimmiltaan biisi ja laulaja edustavat suomalaista iskelmäperinnettä. Kiva ja pirteä poljento, jota säestää laulajan eläväiset silmät. Kun kuunteli studioversiota, niin tuntui, kuin siitä olisi karsittu melkoinen osa sen inhimillisestä lämpimästä panoksesta ja korvattu väkisin tungetuilta pleikkariefekteiltä. Taitaa olla ainoa esitys, jossa tuottaja heikensi alkuperäisesitystä.
    2. Kisojen surkein biisi ja heikoin esitys. Paketti koostuu kliseistä ja falskista laulusta. Naissolisti on ennakkotietojen mukaan ensisijaisesti laulaja (?!) ja sitten vasta laulaja. Tuo tanssipuoli jää kokonaan pimentoon. Tilastojen mukaan tämä kuitenkin suomenruotsalaisena kuuluu ennakkosuosikkeihin. En tiedä miten ne sen aina oikein tekevät, mutta jos tämä edustaisi Suomea, niin se olisi katastrofi.
    3. Energiaa joo, mutta entä sitten? Oliko tämä todellakin bändin paras teos? En kutsuisi tätä sävellykseksi vaan rokiksi. Veikkaampa, että sen tekemiseen treenikämpällä ei ole mietitty sen kummempia. Kertsikään ei sisältänyt minkään sortin koukkua, joten lopputuloksena oli hosumista ja kaahausta. Tuomaristokin tyytyi kommentoimaan, että ”jee, hyvä meininki, energiaa, hyvä pojat”. Nopeaa soittamista, ihan kuin lukuisilla esikuvillaan. Tuntuu kuin tämä olisi lastenmusaa.
    4. MIksi tätä biisiä dissataan. Ihan turhaan. Se on kaunis, komppi sykkii ja tempaa mukaansa. Kertsi on kaunis ja biisin tekemisessä on nähty vaivaa (vrt. Madcraft). Laulaja on todella taitava ja hänen äänensä on samaan aikaan vahva ja herkkä. Niin ja kaunis myös. Tykkäsin varsinkin loppussa olevasta ylävedosta. Minua ei häirinnyt mitkään etukenot. Mutta, ne taustalaulajat… voi ei! No, yhdyn kaikkeen heistä sanottuun kritiikiin, joten mitä sitä enää toistamaan. Laulaja olisi voinut myös ottaa esitykseensä hieman belly danceä. Ei muuta kuin tanssikurssille koko porukka niin esityksen taso nousee kohisten. Heh, radiosoitossahan tämä toimii jo nyt :)
    5. No niin, sitten meillä on varmaankin kisan tasokkain ryhmä. Biisin hienous ei aivan auennut lievästi puuroutuneesta tv-miksauksesta, mutta radioversio on aivan jotakin muuta. Biisiin on saatu sellaista mahtipontisuutta, jota kotimaisilta artisteilta ei ole totuttu kuulemaan. Esitys on viimeistä yksityiskohtaa myöten jousineen tarkkaan hiottu ja lopputulos on todella sielukas. Ammattitaidosta kertoo myös se, että bändi soittaa tietoisen pelkistetysti eikä lähde revittelemään taitojensa äärirajoilla vaikka rahkeita tuntuisi olevan. Ei tästä mitää fuusiojatsia pidä tehdä. Biisin ainoa heikkous piilee siinä, ettei aukea kertakuulemalla, vaan se vaatii toistoa. Ehkä lopussa olisi voinut olla jotakin varioinita, mutta hyvä näinkin. Slovari tosin voi tyylilajina olla suomalaisille haastava pala. Muistan tämän kundin VoF:sta ja hän ON ainutlaatuinen showmies. Se vain ei tällaisessa biisissä nouse samalla tavalla esille.
    6. Jaahas, tämä bändi on lähettänyt kisaan kaksi biisiä: Hyvän ja huonon. Ja sitten vielä yhden kitarasoolon, joka ei kuulu kumpaankaan biisiin. Kaikesta kuulee, että ammattilaiset ovat asialla, soitto kulkee ja laulu pelittää. Tykkään kertosäkeen melodiasta ja solistin äänestä. Mutta, olisipa tyydytty tekemään vain siitä biisiä. Se olisi voinut voittaa koko karsinnan. Tähän hyvään ja kauniiseen on menty yhdistämään aivan käsittämätön räp-osuus. Se ei kuulosta hyvältä ja jos tämä esitys kantaa Euroviisuihin, niin sillä on todella hyvät mahdollisuudet nousta Youtubessa Euroviisujen camp-listan kärkeen. Entäs se kitarasoolo? Se on se fuusiojazz-osuus, jossa ”bändi on ottanut sen haasteen vastaan”. Onneksi rumpali ei vaatinut omaa rumpusoolo-osuuttaan. Jotenkin tästä syntyy vaikutelma, että biisi on syntynyt bändin sisäisenä kompromissina, jossa jokainen saa tahtonsa läpi. Hyvän muusikon ei tarvitse väkisin tunkea kaikkea osaamistaan joka paikkaan (vrt. Going Down).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.