Kuulustelu: Mikä on karaokebravuurisi?
Musiikkibloggaajat nauttivat pääsääntöisesti muiden tulkinnoista, mutta tarttuvat joskus mikkiin itsekin. Karaoke on paikka, jossa kuka tahansa voi olla rokkistarba tai herkkä tunteiden tulkki. Ylläpito nappasi muutaman Rosvon kuulusteluun ja uteli, mitkä kappaleet ovat heidän karaokebravuureitansa.
Tämä on vakava asia
”Suhtaudun karaokeen vakavasti. Niin vakavasti, etten yleensä koskaan tykkää laulaa mitään erityisen hassuttelevaa. Laulujen pitää olla lauluja, joista pidän. Siksi on ehkä tosi kummallista, että karaokebravuurini on Wheatusin Teenage Dirtbag. Kappalehan on oivallinen popsävellys, mutta vaatii kovaa työtä, jotta asian saattaa kaikenlaisen ironisen kuoren alta paljastaa.
Kappaleeseen liittynyt viehtymys sai alkunsa vuoden 2001 Provinssirockista, jossa nojasin aitaan ja pidin samanaikaisesti päässäni keltalinssisiä aurinkolaseja, joita käyttämällä näytin jonkun mielestä Wheatusin laulajalta. ’Wheatus’, ajattelin, ja mietin, että ’Wheatus’. Ei siinä mitään.
Kuusi vuotta myöhemmin selasin ruotsinlaivan karaokevihkoa, ja kappale tuli vastaan, ja päätin laulaa sen, eikä se ole jäänyt ainoaksi kerraksi. Olen laulanut sen yhteensä kolmesti, arvioisin. Aina silloin, kun karaokelistoissa ei ole ollut Manicsia, Oasista, Bluria, David Bowieta tai varhaista Radioheadia tai kun niitä ei ole huvittanut tulkita.”
Johannes, Johanneksen musiikkiblokki
Ei kun oikeasti – tämä ON vakava asia
”Minä tykkään laulamisesta. Minun pitäisi näin ollen tykätä karaokestakin. Konditionaalista voitte päätellä, että näin ei ole.
Voin lähteä kaveriporukan mukana karaokebaariin, mutten tunne oloani kotoisaksi. Karaokessa tulee aina sellainen fiilis, että pitäisi laulaa jotain hassunhauskaa ja mielellään vielä päin helvettiä. Olen käyttänyt 26 vuotta elämästäni siihen, että oppisin laulamaan oikein, joten pöljäily ei kiinnosta.
Negistelystäni huolimatta päädyn usein mikin varteen. Olen laulanut karaokessa ainakin Destiny’s Childia, Riki Sorsaa, Led Zeppeliniä ja Herra Ylppöä. Weapon of choiceksi on vakiintunut The Policen Message in a Bottle. Muistan kappaleen sanat ulkoa, vaikka viestejä olisi tullut etsittyä illan aikana jo useammasta pullosta.”
Anna, säv. san. sov.
Diagnoosi: lievä karaokeongelma
”Minulla on ollut lievä karaoke-ongelma koko elämäni. Olen laulanut max. 5 kertaa elämässäni, biiseinä Springsteenin Dancing in the Dark, Bon Jovin Born to be My Baby, Coldplayn The Scientist, Beatlesin Yesterday ja With a Little Help From My Friends (mullikuoron kanssa vanhojen risteilyllä way back). Vakiobiisiä ei siis ole päässyt muodostumaan.”
Visa, musiikki = terapiaa
(Under)cover karaåke
”Minä olen tasan kerran elämässäni laulanut karaokea. Se tapahtui Junen kanssa Edinburghissa ja valehdeltiin, että ollaan ruottalaisia.”
”Laulettiin muuten Feelin’ Good Musen versiona!”
”Niin ja Sineadin Nothing Compares 2 U Manboy-versiona :D”
Alice ja June, Alice & June
Never say never!
”En ole ikinä laulanut karaokea, mutta viimeksi vaikutuksen teki, kun veljeni möreä-ääninen kaksmetrinen hujoppijäbäfrendi tulkitsi Ranskalaiset korot. Ehkä se?”
Mikko, All Ears
https://www.youtube.com/watch?v=kfGdzuUCiXU
Ravintolayrittäjä tilittää: Länsirannikon Timberlake kaatoi bisnekseni
”Oon laulanu elämässäni kaksi kertaa karaokea: ensimmäisellä kerralla laulettiin Raision maineikkaassa, sittemmin kaatuneessa Music Barissa (kansan suussa muspa) kaverini kanssa Timberlaken Rock Your Body. Taustalla eräs toinen kaverini kävi välillä huutamassa ’kuse homo tuubaas!’, joten ei aivan parhaimpia vetoja sitenkään. En muista vedettiinkö beatboxit.
Toinen kerta on Hämeenkadulta, Turusta, jossa laulettiin Careless Whisper eräiden Halloween-sitsien päätteeksi. BailaBaila-niminen juottola on myös sittemmin kuopattu. En osaa sanoa oliko suorituksillani osuutta konkurssipesäkkeisiin.”
Juhani, Slow Show