Erlend Øye villiinnyttää tänään livenä ja osingoille hinkuvat myös Rosvot. Tavastian levylautasten takaa voi bongata tänä iltana kolme tuttua rötöstelijää: musiikki = terapiaa -blogin Visan, Wincaven Laurin ja 1000 Sparks -Jyrin. Erlendiltä voinee odottaa ainakin suutrumpettia, mutta mitkä ovat dj-poikain varmimmat ässät?

MusaVisa (Visa)

Pet Shop Boys – Being Boring

Täydellinen popkappale, joka lähes poikkeuksetta päättää omat dj-keikat. Pahinta tai parasta huumetta melankolianarkkareille, joiden tanssijalat liikkuvat kreisibailausmuuvien sijaan eteerisen kaunein ja leijuvin askelin.

Rilo Kiley – Breakin’ Up

Biisi, josta on tullut levyjä soitellessa eniten kyselyitä, että ”mikä tää oikein on”. Häpeilemättömän tanssittava erobiisi, eräänlainen I Will Survive osa 2, jonka sävellys ja sovitus etenevät hävyttömästi duurissa ja jonka Jenny Lewisin yksinkertaisen toimiva, eron toiselle osapuolelle ilakoivan maltillisesti pitkät haistattava sanoitus kruunaa.

The xx – VCR

Rauhallisempien levysoitteluiltojen vakiobiisi ja vaihtoehtoisesti kreisibailaushenkisempien iltojen vakiorauhoittumishetki. Yllättävän hyvin tanssilattiamielessäkin toimiva kappale.

Hegelvessel (Lauri)

Pimeys – Elämä kiinnostaa

Sitä luulisi, että Pimeyden hitin vetovoima olisi hiipunut kahdessa vuodessa liki tyystin. Sen kanssa on käynyt lähes päin vastoin: joka keikalla se saa uusia ystäviä ja vanhat tututkin siitä riemastuvat.

The Undertones – Teenage Kicks

Maailman parhaasta biisistä on vaikea puhua muilla kuin ylisanoilla. Siksi se on liki pakollinen soitettava joka keikalla. En myöskään voi olla fiilistelemättä sitä, kun Gim Kordonin basisti intoutui soundcheckin aikana soittamaan kappaleen mukana.

Maarit – Synnyin saatanan merkit käsissäin

Koska Rollarit nyt on vaan ihan liian kulunut, ellei sitä esitä suomeksi. Maaritin versio Jumpin’ Jack Flashista on ollut settien ässä hihasta, joka kummalla tavalla energisoi setin ja yleisön jokaisella kerralla.

https://www.youtube.com/watch?v=1JiusHlgXHA

Oh Man (Jyri)

Saint Etienne – Only Love Can Break Your Heart

Rakastan kappaleita, jotka starttaavat heti ensimmäisillä äänillään unohtumattomasti. Rakastan kappaleita, joissa täydellinen groove yhdistyy alleviivaamattomaan melankoliaan. Saint Etiennen Neil Young -cover on lempikappaleitani – ja ehkäpä se ultimaattisin dj-suosikkini ikinä.

Madonna – Holiday

Madden debyytti on dj:n ikuinen aarreaitta, edelleen täydellisiä tanssilattiakappaleita toinen toisensa perään. Vaikka helppoutensa takia Holiday onkin ns. safe bet, ei se ilahduttavuutta pienennä tippaakaan.

The Flaming Lips – Race For The Prize

Race For The Prize on kappale, jolla olen ihka ensimmäisen dj-settini aloittanut. Jännitti enemmän kuin mikään koskaan, mutta kädet täristenkin cd osui sisään — ja kun kappale lähti soimaan, tiesin tehneeni jotain oikein.

Jyri jatkoi listaa vielä vähän pidemmälle – katso kaikki ässät täältä.