2016 | Rosvojen ryöstösaalis

rosvot2016vuosisaalis

Alice & June

David Bowie – Lazarus

June: Vuosi 2016 alkoi tyrmistyttävimmällä mahdollisella uutisella. The Thin White Duke, Ziggy Stardust, rakastettu pitkän uran tehnyt David Bowie oli poissa – yllättäen, ennakoimatta. Itseoikeutetusti herran viimeiseksi singlejulkaisuksi jäänyt Lazarus samannimiseltä albumilta on yksi vuoden kovimmista. Eikä pelkästään runollisuutta ja proosallisuutta yhdistävän videonsa vuoksi, vaan siksi, että kappale on itsessään niin upea. Look up here, I’m in heaven.


Wincave

Kanye West, Big Sean, Desiigner, Travis $cott, Gucci Mane, 2 Chainz, Quavo & Yo Gotti – Champions

Lauri: Biisi joka on isompi kuin tekijöidensä egot ja status yhteensä. Puhutaan siis megalomaanisen isosta biisistä. Sellaisesta johon ei riitä edes stadioneiden äänentoisto. Tämän jälkeen yhtään kenenkään oli turha koittaa olla skenen isoin ja äänekkäin artisti.


NANANA

Joanna:

Aina ulkomaiseen musiikkiin kallellaan ollut musiikkimieltymykseni on joutunut tänä vuonna itseni kyseenalaistamiseksi kun olen tänä vuonna saanut kerta toisensa jälkeen todeta, että voi piru kun tässä maassa tehdään tällä hetkellä hyvää musiikkia! Olen siitä äärimmäisen iloinen.

Tässä muutama suosikkini tältä vuodelta niin omalta maaperältä kuin rapakon takaakin.

Vesala – Vesala

Tämä on ollut mielestäni aivan mieletön debyyttivuosi Paula Vesalalle soolona. Alkukesästä ilmestynyt Vesala herätti ihastusta kansassa enkä ihmettele, sillä kyseessä on täydellinen levy. Yes, I said it, täydellinen levy. Tarkkaillessani eturivin kyynelsilmäisiä reaktioita kesän festareiden eturiveissä, taitaa joku muukin olla sitä mieltä. Lue lisää levystä täällä.

Lady Gaga – Joanne

Tuntuu, ettei Lady Gagan loppuvuodesta julkaistua Joanne-albumia kenties huomioitu valtavirran mediassa niin paljon kuin aiempia julkaisuja. Onko Gagan valtava suosio nyt laskussa? Kenties, mutta Joanne tarjoaakin kuulijoilleen tavanomaisemman, orgaanisemman ja klassisemman artistin kuin vuosien takainen lihasuikaleisiin kääriytynyt poptähti. Joanne on eheä ja kaunis kokonaisuus, joka saattaa jäädä ensimmäisillä kuuntelukerroilla hieman tylsäksi (verrattuna siis aiempaan, täysin yliampuvaan Gagaan) mutta on toisaalta sellainen levy, joka paranee jokainen kuuntelukerta ja kestää hyvin aikaa.

Hank Solo – Söpö

Hank Solo on jo hyvän aikaa pyrkinyt tuomaan Suomen musiikkikentälle jotakin uutta ja erilaista ja räjäyttikin potin julkaistessaan kenties vuoden häröimmän biisin elokuussa. Söpö rikkoo kaikkia mahdollisia rajoja ja normeja sekä jättää kuulijansa hämmästyneenä kuuntelemaan kuinka kappale avautuu himpun verran enemmän jokainen kuuntelukerta. Lue Hank Solon haastattelu täällä.

Alma – Karma

Yksi tämän vuoden heittämällä siisteimmistä tulokkaista on mielestäni Alma, tuo jumalaisella äänellä siunattu pirun siisti mimmi, jonka suunnaton lahjakkuus ja kunnianhimo on viemässä meidän mimmiä kovaa vauhtia maailmalle. Lisäksi neonväriseksi värjätyn kuontalon alta löytyy pääkoppa jolla on aivan mainio asenne työntekoa ja suomalaisuutta kohtaan. Peukku!

Aleksanteri Hakaniemi – Etsi Mut

Lupaavista tulokkaista puheenollen — Aleksanteri Hakaniemi on julkaissut vasta yhden biisin, mutta niin pirun hyvän sellaisen, että se on pakko saada myös tälle listalle. Etsi Mut on niin mainio rallatus, että on ehtinyt kerätä kuukaudessa yli miljoona kuuntelukertaa, sekä on soinut mm. YleX:llä ahkerasti. Ei huono startti. jään väijymään innolla tulevaa!

Ida Paul & Kalle Lindroth – Hakuammuntaa

Kaikkien niiden suomalaisten raikulirälläysbiisien sekä sydänverellä kirjoitettujen rakkauslaulujen rinnalle olen jo pidempään kaivannut jotakin herkkää ja orgaanista. Enkä ilmeisesti ole ollut ainoa, sillä niin hyvin on menestynyt Ida Paulin ja Kalle Lindrothin vahingossa syntynyt duoprojekti, joka tähän päivään mennessä on tuottanut kaksi sinkkujulkaisua. Hakuammuntaa oli niistä ensimmäinen ja herätti roimasti ihastusta myös muissakin kuin minussa. Muistelen jossakin radiohaastattelussa kuulleeni, että julkaisemattomia kappaleita olisi tallessa jo levyllinen… tahtoo, tahtoo!


She’s Not Anyone

Miia:

Minusta vuoden 2016 musiikillista teemaa tai fiilistä on jotenkin vaikea kiteyttää, mikään suuri hurmosvuosi se ei minulle ollut. Mieleen jääkin joku sellainen vanhojen tuttujen paluusta syntyvä outo ajattomuuden tunne. Kula Shaker, Travis, Suede, Teenage Fanclub, The Last Shadow Puppets ja erityisimpänä ehkä Richard Ashcroft, jonka paluulevy oli periaatteessa iso tapaus, mutta valitettavasti ei musiikillisesti jäänyt mitenkään erityiseksi.

Vuosi tuntuu musiikillisesti vähän vaisulta ehkä myös siksi, etten löytänyt yhtään uutta rakkausbändiä. Isoimmat rakkausfiilikset sain irti Hurulasta, kiitos marraskuun Tavastia-keikan. Onnellista on myös se, että rakastuin vanhaan suosikkiini, tekemisensä selkiyttäneeseen Courteenersiin uudelleen.

Vuoden 2016 parhaat levyt ovat mielestäni Steve Masonin Meet The Humans ja The Last Shadow Puppetsin Everything You’ve Come To Expect.


Kuuntelija

LIVE: Coldplay – Everglow (The Graham Norton Show)

Anna: Chris Martinin pianovetoinen tulkinta on yksi herkimpiä, pysäyttävimpiä ja maagisimpia Coldplay-hetkiä ikinä. Kynttilä- ja kukkameren keskellä esiintyvän Martinin tunteikas lauluääni osuu suoraan sydämeen ja muistuttaa, että tässä bändissä on vielä kipinää kaikkien näiden vuosienkin jälkeen.

Coldplay on julkaissut uuden pelkistetyn version A Head Full Of Dreams -albumin Everglow-balladista. Kappaleen ensimmäisestä live-esityksestä saatiin nauttia tänä vuonna The Graham Norton Show’ssa. Lue koko postaus täältä.


Jazzpossu

Pasi:

Etenkin tällä vuosituhannella jazzin puitteissa on aina vain paremmin otettu haltuun kappaleiden kokonaisuuden tarkempi suunnittelu – postrockin crescendot ja IDM:n hypnoottiset sävyt ja muut mausteet on uusi sukupolvi ottanut hyvin haltuun perinteisemmän teema-soolot-teema rakenteen sijaan jossa kokonaisuuden ”osiaan suurempi” onnistuminen jäi vuorottain sooloilevien yksilöiden harteille.

Tässä vuoden satoa muiden genrejen ideoita jazzin luovaan ja improvisoivaan musisointiin hyvin yhdistelevistä bändeistä niin koti- kuin ulkomailta.

VIRTA – On The Run

Suomalaistrio tuo ennakkoluulottomasti elektroniikan mukaan äänimaailmaan herkullisin tuloksin.

Dalindèo – Slavic Souls

Suomen jazzbilebändien kruunaamattomat kuninkaat yhdistävät Valtteri Pöyhösen rautalankakitaran kautta genret ja tyylit vastustamattomasti Suomesta ja maailmalta. Tango ja soul samassa biisissä – miksipäs ei!

Logan Richardson – Slow

Pariisista käsin vaikuttavalta amerikkalaissaksofonisti Logan Richardsonilta ilmestyi tänä vuonna myös kotimaisten luottojazzmiestemme – rumpali Teppo Mäkysen ja basisti Antti Lötjösen – kanssa, mutta omissa nimissä ilmestynyt Shift on kyllä kahdesta levystä parempi – etenkin tämä Slow on pakahduttavassa kauneudessaan vuoden helmiä jazzin modernien virtausten ytimestä.

Jaimeo Brown Transcendence – Be So Glad

Rumpali Jaimeo Brownin uuden levyn Work Songs biisit rakentuvat pitkälti vanhojen orjien ja vankien työlaulujen samplejen päälle. Legendaarisen folkloristi Alan Lomaxin 50- ja 60-lukujen vaihteessa äänittämä chain gang -laulu I’ll Be So Glad When The Sun Goes Down kääntyy jo melkein popiksi asti. Tämän vuoden Jazzpossun Spotifysta ylivoimaisesti eniten kuunneltu raita!

Donny McCaslin – Beyond Now

David Bowien Blackstarin taustabändin musiikkin on maestron kanssa työskentely jättänyt vahvan leiman eikä bändi tätä häpeä – komeasti menee instrumentaalinakin omilla sävellyksillä.

GoGo Penguin – Smarra

Pari vuotta sitten Jazzpossun vuoden ulkomainen levy -tittelin pokannut GoGo Penguin jatkaa valitsemallaan tiellä – elektronista musiikkia akustisin soittimin voi kuulostaa hölmöltä idealta, mutta toimii!

+ Jaakko Laitinen & Väärä Raha – Supermarketin Parkkipaikalla

Jazzin ulkopuolelta pakko noteerata iskelmä/balkan -pumppu Jaakko Laitinen & Väärä Rahan aivan huikea kulutusjuhlakritiikki Supermarketin Parkkipaikalla.


All Ears

Descendents – Without Love

Mira: Oman musavuoteni 2016 kohokohtia olivat sekä Descendentsin uusi tuleminen uuden Hypercaffium Spazzinate -albumin myötä sekä legendaarisen punk rock -yhtyeen esiintyminen Flow Festivalilla. Oli ilo huomata sekä livenä että levyä kuunnellessä, että iän lisääntyessä bändi ei ole vanhentunut päivääkään, vaikka joidenkin biisien aiheet olivatkin vähän aikuisempia. Sama energinen kaahaus sekä yksinkertainen mutta äärimmäisen iskevä biisinkirjoitustaito oli tallella, ja Without Love -kappaleesta tuli kertaheitolla yksi suosikki Descendents-stygeistä.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.