Helmikuun karuselli

NA NA NA -blogi purkitti yhteen postaukseen Tammikuussa julkaistut levyt ja Jazzpossu hemmotteli lukijoita/kuuntelijoita Helmikuun soittolistalla.

Alice & June -blogissa listattiin biisejä jotka ovat livenä tietyllä keikalla kuultuina jääneet mieleen ikuisiksi ajoiksi sekä viimeaikojen suomenkielisiä jumituksia.

NA NA NA -blogissa nostettiin biisejä viikolta 5, viikolta 6 ja viikolta 7.

Biisejä joita lainsuojattomamme fiilistelivät helmikuun aikana, olivat mm. Aleksanteri Hakaniemen Filmi Katkee, Matti Johannes Koivun Ruutuhyppelyä, High Hazelin Sequin Eyes, Castin Paper Chains sekä Lake Jonsin Positive, J Appiahin Run ja Antti Tuiskun Rahan Takii.

Levyjä analysoitiin mm. Keith Jarrettilta, Equally Stupidilta, Pariisin Keväältä, Athletelta, Nicolas Kummertilta, Mattias Nilssonilta, Mark Lanegan Bandilta sekä Mikael Gabrielilta ja Isac Elliotilta.

Keikkoja fiilisteltiin Aki Rissasen Aleatoricilta sekä Choir Of Young Believersiltä ja suunniteltiinpas sitä lähtöä Bluedot -festareillekin!

She’s Not Anyone -blogin Miia listasi 20 suosikkiyhtyettään.

NA NA NA -blogin Joanna jakoi tunnelmia ja kuvia vuoden 2017 Emma Gaalasta.

Glue-blogissa fiilisteltiin Ebbot Lundbergia.

Maitohotelli-blogissa pistettiin käyntiin mainio Arttu Lindeman vs. Profeetat -lyriikkavisa.

NA NA NA -blogin ystäväkirjan sivun täytti tuottaja Hank Solo.

Ei kommentteja

Tammikuun karuselli

Tammikuun karuselli, eli mitä tapahtui tässä kuussa.

Jazzpossun tammikuun soittolistaa täyttivät blogissa aiemmin huomiotta jääneet mainiot viime vuoden julkaisut ulkomailta.

• She’s Not Anyone-blogissa kerrattiin viime vuoden parhaita, sekä listattiin tulevan vuoden kiinnostavimmat levyjulkaisut.

• Uusia julkaisuja tammikuussa tarjosivat mm. Antti Tuisku, M, Sundara Karma, Ed Sheeran, Jenni Vartiainen ja Real Estate. Näistä kirjoitettiin Rosvoissa näppäimistö sauhuten.

• Alice & June -blogissa listattiin kymmenen unelmien keikkaa sellaisilta artisteilta joiden live-keikkat ovat vielä kokematta.

• NA NA NA -blogissa käsiteltiin kovimpia biisijulkaisuja viikoilta 1, 2, 3 ja 4. Jokaisen viikon biisit täydentävät tietenkin myös kyseisen blogin vuosisoittolistaa.

David Bowie olisi täyttänyt tänä vuonna 70-vuotta, saimme onneksi nauttia vielä yhdestä EP:stä vaikka kuningas istuskeleekin jo pilven reunalla. Ajatuksia No Plan -EP:stä Alice & June -blogissa.

• Glue-blogissa nimettiin kymmenen parasta kotimaista albumia vuodelta 2016.

• NA NA NA -blogissa heitettiin ilmoille kahdeksan veikkausta siitä, kuka voisi olla Provinssin ulkomainen pääesiintyjä. Yksi osui oikeaan.

• My Career as a Jerk -blogissa analysoitiin The Charles Lloyd Quartetin EP:tä, joka tarttui mukaan levykaupasta Tukholmassa. Ajatuksia täällä.

• Jazzpossu kävi fiilistelemässä Makaya McCravenia G Livelabissa sekä Martti Vesala Soundpost Quintetia Koko Jazz Clubilla,

• Lisäksi omat lainsuojattomamme fiilistelivät mm. Night Movesia, Sun Airwayta, The Big Moonia, Delay Treesia, Mikko Innasta ja Simo Laihosta, Charlie Cunninghamia, Templesia, Sleaford Modsia, Ylva Harua, Morten Schantzia, Yvonne and the No Regretsia sekä Ville Kokkolaista ja Kusipäitä.


 

Ei kommentteja

2016 | Rosvojen ryöstösaalis

rosvot2016vuosisaalis

Alice & June

David Bowie – Lazarus

June: Vuosi 2016 alkoi tyrmistyttävimmällä mahdollisella uutisella. The Thin White Duke, Ziggy Stardust, rakastettu pitkän uran tehnyt David Bowie oli poissa – yllättäen, ennakoimatta. Itseoikeutetusti herran viimeiseksi singlejulkaisuksi jäänyt Lazarus samannimiseltä albumilta on yksi vuoden kovimmista. Eikä pelkästään runollisuutta ja proosallisuutta yhdistävän videonsa vuoksi, vaan siksi, että kappale on itsessään niin upea. Look up here, I’m in heaven.


Wincave

Kanye West, Big Sean, Desiigner, Travis $cott, Gucci Mane, 2 Chainz, Quavo & Yo Gotti – Champions

Lauri: Biisi joka on isompi kuin tekijöidensä egot ja status yhteensä. Puhutaan siis megalomaanisen isosta biisistä. Sellaisesta johon ei riitä edes stadioneiden äänentoisto. Tämän jälkeen yhtään kenenkään oli turha koittaa olla skenen isoin ja äänekkäin artisti.


NANANA

Joanna:

Aina ulkomaiseen musiikkiin kallellaan ollut musiikkimieltymykseni on joutunut tänä vuonna itseni kyseenalaistamiseksi kun olen tänä vuonna saanut kerta toisensa jälkeen todeta, että voi piru kun tässä maassa tehdään tällä hetkellä hyvää musiikkia! Olen siitä äärimmäisen iloinen.

Tässä muutama suosikkini tältä vuodelta niin omalta maaperältä kuin rapakon takaakin.

Vesala – Vesala

Tämä on ollut mielestäni aivan mieletön debyyttivuosi Paula Vesalalle soolona. Alkukesästä ilmestynyt Vesala herätti ihastusta kansassa enkä ihmettele, sillä kyseessä on täydellinen levy. Yes, I said it, täydellinen levy. Tarkkaillessani eturivin kyynelsilmäisiä reaktioita kesän festareiden eturiveissä, taitaa joku muukin olla sitä mieltä. Lue lisää levystä täällä.

Lady Gaga – Joanne

Tuntuu, ettei Lady Gagan loppuvuodesta julkaistua Joanne-albumia kenties huomioitu valtavirran mediassa niin paljon kuin aiempia julkaisuja. Onko Gagan valtava suosio nyt laskussa? Kenties, mutta Joanne tarjoaakin kuulijoilleen tavanomaisemman, orgaanisemman ja klassisemman artistin kuin vuosien takainen lihasuikaleisiin kääriytynyt poptähti. Joanne on eheä ja kaunis kokonaisuus, joka saattaa jäädä ensimmäisillä kuuntelukerroilla hieman tylsäksi (verrattuna siis aiempaan, täysin yliampuvaan Gagaan) mutta on toisaalta sellainen levy, joka paranee jokainen kuuntelukerta ja kestää hyvin aikaa.

Hank Solo – Söpö

Hank Solo on jo hyvän aikaa pyrkinyt tuomaan Suomen musiikkikentälle jotakin uutta ja erilaista ja räjäyttikin potin julkaistessaan kenties vuoden häröimmän biisin elokuussa. Söpö rikkoo kaikkia mahdollisia rajoja ja normeja sekä jättää kuulijansa hämmästyneenä kuuntelemaan kuinka kappale avautuu himpun verran enemmän jokainen kuuntelukerta. Lue Hank Solon haastattelu täällä.

Alma – Karma

Yksi tämän vuoden heittämällä siisteimmistä tulokkaista on mielestäni Alma, tuo jumalaisella äänellä siunattu pirun siisti mimmi, jonka suunnaton lahjakkuus ja kunnianhimo on viemässä meidän mimmiä kovaa vauhtia maailmalle. Lisäksi neonväriseksi värjätyn kuontalon alta löytyy pääkoppa jolla on aivan mainio asenne työntekoa ja suomalaisuutta kohtaan. Peukku!

Aleksanteri Hakaniemi – Etsi Mut

Lupaavista tulokkaista puheenollen — Aleksanteri Hakaniemi on julkaissut vasta yhden biisin, mutta niin pirun hyvän sellaisen, että se on pakko saada myös tälle listalle. Etsi Mut on niin mainio rallatus, että on ehtinyt kerätä kuukaudessa yli miljoona kuuntelukertaa, sekä on soinut mm. YleX:llä ahkerasti. Ei huono startti. jään väijymään innolla tulevaa!

Ida Paul & Kalle Lindroth – Hakuammuntaa

Kaikkien niiden suomalaisten raikulirälläysbiisien sekä sydänverellä kirjoitettujen rakkauslaulujen rinnalle olen jo pidempään kaivannut jotakin herkkää ja orgaanista. Enkä ilmeisesti ole ollut ainoa, sillä niin hyvin on menestynyt Ida Paulin ja Kalle Lindrothin vahingossa syntynyt duoprojekti, joka tähän päivään mennessä on tuottanut kaksi sinkkujulkaisua. Hakuammuntaa oli niistä ensimmäinen ja herätti roimasti ihastusta myös muissakin kuin minussa. Muistelen jossakin radiohaastattelussa kuulleeni, että julkaisemattomia kappaleita olisi tallessa jo levyllinen… tahtoo, tahtoo!


She’s Not Anyone

Miia:

Minusta vuoden 2016 musiikillista teemaa tai fiilistä on jotenkin vaikea kiteyttää, mikään suuri hurmosvuosi se ei minulle ollut. Mieleen jääkin joku sellainen vanhojen tuttujen paluusta syntyvä outo ajattomuuden tunne. Kula Shaker, Travis, Suede, Teenage Fanclub, The Last Shadow Puppets ja erityisimpänä ehkä Richard Ashcroft, jonka paluulevy oli periaatteessa iso tapaus, mutta valitettavasti ei musiikillisesti jäänyt mitenkään erityiseksi.

Vuosi tuntuu musiikillisesti vähän vaisulta ehkä myös siksi, etten löytänyt yhtään uutta rakkausbändiä. Isoimmat rakkausfiilikset sain irti Hurulasta, kiitos marraskuun Tavastia-keikan. Onnellista on myös se, että rakastuin vanhaan suosikkiini, tekemisensä selkiyttäneeseen Courteenersiin uudelleen.

Vuoden 2016 parhaat levyt ovat mielestäni Steve Masonin Meet The Humans ja The Last Shadow Puppetsin Everything You’ve Come To Expect.


Kuuntelija

LIVE: Coldplay – Everglow (The Graham Norton Show)

Anna: Chris Martinin pianovetoinen tulkinta on yksi herkimpiä, pysäyttävimpiä ja maagisimpia Coldplay-hetkiä ikinä. Kynttilä- ja kukkameren keskellä esiintyvän Martinin tunteikas lauluääni osuu suoraan sydämeen ja muistuttaa, että tässä bändissä on vielä kipinää kaikkien näiden vuosienkin jälkeen.

Coldplay on julkaissut uuden pelkistetyn version A Head Full Of Dreams -albumin Everglow-balladista. Kappaleen ensimmäisestä live-esityksestä saatiin nauttia tänä vuonna The Graham Norton Show’ssa. Lue koko postaus täältä.


Jazzpossu

Pasi:

Etenkin tällä vuosituhannella jazzin puitteissa on aina vain paremmin otettu haltuun kappaleiden kokonaisuuden tarkempi suunnittelu – postrockin crescendot ja IDM:n hypnoottiset sävyt ja muut mausteet on uusi sukupolvi ottanut hyvin haltuun perinteisemmän teema-soolot-teema rakenteen sijaan jossa kokonaisuuden ”osiaan suurempi” onnistuminen jäi vuorottain sooloilevien yksilöiden harteille.

Tässä vuoden satoa muiden genrejen ideoita jazzin luovaan ja improvisoivaan musisointiin hyvin yhdistelevistä bändeistä niin koti- kuin ulkomailta.

VIRTA – On The Run

Suomalaistrio tuo ennakkoluulottomasti elektroniikan mukaan äänimaailmaan herkullisin tuloksin.

Dalindèo – Slavic Souls

Suomen jazzbilebändien kruunaamattomat kuninkaat yhdistävät Valtteri Pöyhösen rautalankakitaran kautta genret ja tyylit vastustamattomasti Suomesta ja maailmalta. Tango ja soul samassa biisissä – miksipäs ei!

Logan Richardson – Slow

Pariisista käsin vaikuttavalta amerikkalaissaksofonisti Logan Richardsonilta ilmestyi tänä vuonna myös kotimaisten luottojazzmiestemme – rumpali Teppo Mäkysen ja basisti Antti Lötjösen – kanssa, mutta omissa nimissä ilmestynyt Shift on kyllä kahdesta levystä parempi – etenkin tämä Slow on pakahduttavassa kauneudessaan vuoden helmiä jazzin modernien virtausten ytimestä.

Jaimeo Brown Transcendence – Be So Glad

Rumpali Jaimeo Brownin uuden levyn Work Songs biisit rakentuvat pitkälti vanhojen orjien ja vankien työlaulujen samplejen päälle. Legendaarisen folkloristi Alan Lomaxin 50- ja 60-lukujen vaihteessa äänittämä chain gang -laulu I’ll Be So Glad When The Sun Goes Down kääntyy jo melkein popiksi asti. Tämän vuoden Jazzpossun Spotifysta ylivoimaisesti eniten kuunneltu raita!

Donny McCaslin – Beyond Now

David Bowien Blackstarin taustabändin musiikkin on maestron kanssa työskentely jättänyt vahvan leiman eikä bändi tätä häpeä – komeasti menee instrumentaalinakin omilla sävellyksillä.

GoGo Penguin – Smarra

Pari vuotta sitten Jazzpossun vuoden ulkomainen levy -tittelin pokannut GoGo Penguin jatkaa valitsemallaan tiellä – elektronista musiikkia akustisin soittimin voi kuulostaa hölmöltä idealta, mutta toimii!

+ Jaakko Laitinen & Väärä Raha – Supermarketin Parkkipaikalla

Jazzin ulkopuolelta pakko noteerata iskelmä/balkan -pumppu Jaakko Laitinen & Väärä Rahan aivan huikea kulutusjuhlakritiikki Supermarketin Parkkipaikalla.


All Ears

Descendents – Without Love

Mira: Oman musavuoteni 2016 kohokohtia olivat sekä Descendentsin uusi tuleminen uuden Hypercaffium Spazzinate -albumin myötä sekä legendaarisen punk rock -yhtyeen esiintyminen Flow Festivalilla. Oli ilo huomata sekä livenä että levyä kuunnellessä, että iän lisääntyessä bändi ei ole vanhentunut päivääkään, vaikka joidenkin biisien aiheet olivatkin vähän aikuisempia. Sama energinen kaahaus sekä yksinkertainen mutta äärimmäisen iskevä biisinkirjoitustaito oli tallella, ja Without Love -kappaleesta tuli kertaheitolla yksi suosikki Descendents-stygeistä.


Ei kommentteja

Rosvojen festivaalisaalis

Viime syksystä joka viikko päivittynyt viikkosaaliimme ei jää kesälaitumille. Sen sijaan tarjoamme teille kesän ajan joka viikko ajankohtaisimpien festivaalien kovimmat tärpit.

Tällä viikolla olemme käyneet ryöstöretkillä Seinäjoella ja Hailuodossa. Näiden tärppien lisäksi joka viikko listalta löytyy vanhaan tuttuun tapaan poimintamme viikon uutuuksista sekä vanhoja löytöjä.

Jos haluat pysyä kartalla saaliistamme, niin seuraa listaa Spotifyssa tätä linkkiä klikkaamalla tai alla olevasta upotuksesta.

 

Ei kommentteja

Ja Rosvo-Emmat vuonna 2016 saa…

Tänään se koittaa, taas vuoden tauon jälkeen. ”Maamme suurin ja arvostetuin vuotuinen musiikkialan palkintojenjakotilaisuus, Emma Gaala, jakaa jälleen tunnustusta kuluneen vuoden aikana kotimaisen musiikin saralla ansioituneille tekijöille.”

Jaoimme viime vuonna bloggareiden kesken Emmat ja tänä vuonna mennään samalla kaavalla. Joten skipataan tänäkin vuonna espoo metro arenat ja käydään suoraan asiaan!

Emmat 2016

Vuoden rockalbumi

Rosvo-Emman vuoden rockalbumille antaa Glue-blogin Eduardo.

”And the award goes to… Santa Cruz – Santa Cruz!”

First song, first chorus: hands in the air! Hey!! Woo-oooh-oooh-oh! This tells pretty much everything about Santa Cruz’s self titled album. It’s good old glam metal and that guarantees heavy riffs, catchy choruses and a soulful power ballad. Not the most complex music you’ll ever hear, but surely, some of the funnest. This album might be all the music you need on a beer-drinking, hell-raising Saturday night. The guitar work leans towards classic heavy metal so the album could have easily opt for the Best Metal album award. Obviously, it has much more in common with Amorphis than with Pariisin Kevät.

Vuoden hiphop-albumi

Rosvo-Emman vuoden hiphop-albumille antaa Wincave-blogin Lauri.

”Ja palkinnon saa… Paperi T – Malarian pelko!”

”Cheek, Elastinen, JVG ja Mikael Gabriel ovat myyntiluvuissa, areenakeikoissa, tv-ohjelmissa ja biiffeissä reilusti Paperi T:tä edellä ja siten suosiolla jaettavan Emma-pystin selkeimmät voittajasuosikit. En silti voi olla jakamatta Paprulle Emmaa, koska debyyttisoolollaan Paperi T osoitti suomiräpin crossover-potentiaalin. Niin suomiräpin suurkuluttajat kuin genreä aiemmin kavahtaneet hipsterit ottivat Paprun omakseen ja nostivat hänet niin listaykköseksi kuin ostivat klubikeikkojen liput loppuun lähes poikkeuksetta.

Paperi T:n ansiot eivät suinkaan jääneet crossover-suosioon, vaan levynsä on myös hyvä ja genreä niin musiikillisesti kuin temaattisesti aimoharppauksin eteenpäin vienyt. Haastava, monikerroksinen ja melankolinen rap-levy ei vaikuta listaykkösmateriaalilta, mutta sitä se lopulta oli.

Jos pysti lopulta menee suosiossaan kovemmille nimille, niin suotakoon se JVG:lle. Omaehtoinen duo julkaisi vastahankaisesti levyn, jolta kokonaisuuden hajanaisuudesta huolimatta irtoaa niin radiohittejä kuin ehtoja klubibängereitä.”

Vuoden jazzalbumi

Rosvo-Emman vuoden jazzalbumille antaa Jazzpossu-blogin Pasi.

”Rosvo-Jazzemman saa: Verneri Pohjola Quartet – Bullhorn!”

”Bullhorn on tämän päivän melodista jazzia parhaimmillaan. Alusta loppuun Pohjolan vahvat melodiat tempaavat mukaansa ja levy pitää otteessaan kerta toisensa jälkeen. Levy on itsevarma kokonaisuus jossa ei ole mitään ylimääräistä – kaikki osa-alueet toimivat ja kvartetti vahvistuksineen soittaa komeasti yhteen. Pohjola on näyttänyt kyntensä aiemminkin monissa eri yhteyksissä, mutta Bullhorn on tähän mennessä hänen levyistään hienoin – se on valmis ja kypsä kokonaisuus jonka voi nostaa empimättä vuoden 2015 suomalaiseksi jazzlevyksi.”

Vuoden metallialbumi

Rosvo-Emman vuoden metallialbumille antaa Glue-blogin Eduardo.

”And the award goes to… Nightwish – Endless Forms Most Beautiful!”

“The latest chapter in the Nightwish saga is such a ridiculously ambitious album that must take the award home. Let’s see. It’s a concept album based on Charles Darwin’s On The Origin Of The Spicies. It includes eleven songs of grandiose symphonic power metal, clocking in at over 78 minutes. It ends with a epic, bigger than life 24-minute suite called The Greatest Show on Earth that is the soundtrack to life and evolution by natural selection, including spoke words by Richard Dawkins, animal growls and explosions. The release of the album was equally epic: Endless Forms Most Beautiful came in multiple editions. You can get an extra CD with an instrumental version of the album, DVD, books and limited edition vinyl records in almost any imaginable color: neon orange, purple, yellow, magenta, clear, silver… It’s, well… the greatest show on Earth.”

Vuoden tulokas

Rosvo-Emman vuoden tulokkaalle jakaa Kalenterikarju.

”Ja palkinnon saa… Roope Salminen & Koirat!”

Elias Kaskinen & Päivän sankarit starttasi uransa tänä vuonna lupaavasti Elämä lupaa mulle -hitillään ja pokkasi Iskelmä Gaalassa vuoden tulokas -palkinnon. Paperi T kohosi vuoden haipatuimmaksi ja kriitikoiden rakastamaksi vaihtoehtoräpstaraksi, joka myi kolme kertaa Tavastian loppuun. Tiisu nosti suomirockin taas kuumaksi puheenaiheeksi ja Waltteri Torikka myi Sydän-levyään komeat 30 000 kappaletta. Jos mitataan medianäkyvyyttä, ilmiötä ja biisiä, löisin rahani likoon kuitenkin Roope Salminen & Koirat -yhtyeen puolesta, jonka Madafakin levy tosin julkaistiin vasta. Mikäli palkintolautakunta päättää painottaa levymyyntiä, on Torikka kova vastus.

Vuoden pop-albumi

Rosvojen Pop-Emman jakaa Alice & June -blogin June.

”Ja palkinnon saa… Antti Tuisku – En kommentoi!”

”Pop-Emma on kova pähkinä purtavaksi. Saako pystin superlahjakas lohjalainen, joka ei sensuroi sanoituksiaan? Vai lapsitähdestä täysi-ikää hipovaksi kasvanut monitaituri? Vai arvostettu, muillekin paljon säveltävä ja yllätyksiä täynnä oleva artisti? Vai tähtitaivaalle singahtanut uniikki laulaja? Pähkinöitä tai ei, mielestäni voittaja on selvä. Suomen ensimmäisestä Idolsista mutkien kautta tähän päivään uudistuneena selvinnyt Rovaniemen poika on kovempi kuin koskaan. Maan kiistatta kirkkain popstara tällä hetkellä on Antti Tuisku.”

Vuoden biisi

Rosvo-Emman vuoden biisille antaa Kalenterikarju.

”Ja palkinnon saa… Sanni – 2080-luvulla!”

”Kuten viimekin vuonna, pisti Listablogia ylläpitävä Timo Pennanen alkuvuodesta ruotuun vuoden 2015 soitetuimmat radiohitit, joiden informaatio on kerätty Radio Monitor -palvelusta. Palvelun mukaan viime vuoden soitetuin radiohitti oli vuonna 2014 julkaistu Jari Sillanpään Sinä ansaitset kultaa. Koska Jarin kappale julkaistiin viime vuonna, komeilee kakkosena selkein voittajakandidaattiehdokas eli Sannin 2080-luvulla. Spotifyn valossa viime vuoden suurin biisi oli JVG:n Tarkenee (Tarkenee 8 942 732 kuuntelua, Pämppää 7 546 005 kuuntelua, Madafakin darra 6 679 315 kuuntelua, 2080-luvulla 6 005 655), joka radiolistalla oli vasta 47. soitetuin. Ainoastaan Roope Salminen & Koirat -bändin valtava kesähitti Madafakin darra on varteenotettava haastaja Sannille.”

Vuoden albumi

Rosvo-Emman vuoden albumille antaa Wincave-blogin Lauri.

”Ja palkinnon saa… Chisu – Polaris!”

”Chisun Polaris on suomalaisen musiikkivuoden harvinaisuus. Se on kunnianhimoisuudessaan, jylhyydessään ja omassa mahtipontisuudessaankin levy, joita Suomessa julkaistaan liian harvoin. Polaris on levy, jota kuuntelee mielellään, vaikka siltä kuulee, ettei sitä ole tehty miellyttämisen vuoksi, ja se antaa joka kuuntelukerralla jotain uutta.

Ja kun puhun levystä, niin tarkoitan todella sitä. Albumina Polaris on osoitus, ettei albumi tule mihinkään häviämään edes suomalaisten pop-julkaisujen keskuudessa. Aina löytyy joku, jonka kunnianhimo ei pääse pelkällä sinkkujulkaisulla tarpeeksi esiin. Tänä vuonna se oli Polaris.”

 

Emma-gaala järjestetään 11.3. Espoon Metro Areenalla. Gaalan televisioi Nelonen klo 20.00 alkaen.

Ei kommentteja

Turku Music Awards 2016 – Äänestä vuoden turkulainen artisti!

Turkulaisen musiikin oma palkintogaala järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Perjantaina 19. helmikuuta järjestettävä Turku Music Awards kerää yhteen ja palkitsee kaupungin musiikkiskeneä tavalla tai toisella edistäneitä, elävöittäneitä ja rikastaneita tahoja, bändejä tai henkilöitä. Palkintoja jaetaan kategoriavapaasti ja niitä on jakamassa turkulaiset musiikki- ja kulttuurialan toimijat.

Turku Music Awards

Tapahtuma järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa Turun Klubin sijaan Dynamossa. Illan aikana lavalla nähdään palkitsijoiden ja palkittavien lisäksi monipuolinen artistikattaus paluun tekevästä aikuiseen 18-vuotiaan ikään päässeestä Ben’s Diapersista toisen albuminsa tammikuussa julkaisseeseen Swaying Wiresiin. Illan päättää Pelkkä Väliviiva. Siis ihan pelkkä väliviiva vaan.

Yleisöllä on myös oma roolinsa Turku Music Awardseissa, sillä tänäkin vuonna kansa vastaa vuoden turkulaisen artistin valitsemisesta! Äänestys järjestetään tuttuun tapaan yhteistyössä Rosvojen kanssa ja kopla on taas ylpeänä mukana tukemassa turkulaista musiikkitoimintaa. Äänestyksen kolme eniten ääniä saanutta artistia julkaistaan Rosvojen sivuilla äänestyksen päätyttyä keskiviikkona 17.2. Äänestyksen voittaja taas julkaistaan perjantaina 19.2. osana Turku Music Awards –gaalaa ja esitellään tapahtuman jälkeen vielä laajemmin Rosvojen sivuilla! Kaikki äänet käsitellään luottamuksellisesti ja yhteystietoja käytetään vain voittajien yhteydenottoon. Osallistua voit lomakkeella jutun lopussa. Äänestys on päättynyt.

Turku Music Awards 2016 19.02.2016. Dynamo, Turku Liput 5 €, ennakkomyynti Ticted & 8raita. Esiintymässä Ben’s Diapers, Swaying Wires ja Pelkkä Väliviiva. Illan aikataulut ja muut tiedot löydät Facebook-eventistä!

15 kommenttia