YSTÄVÄKIRJA | Saara

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nimi: Saara |  Ikä: 21

Minua kutsutaan…
Saaraksi.

Minä uskon…
Aitoon rakkauteen, ruokaan ja villasukkiin.

Parhaat asiat elämässä ovat…
Perhe ja onnellisuus. (Mä olisin pistänyt tähän vielä uudet sukat, mutta mä en halua laittaa liikaa sukkajuttuja etten mä näytä ihan oudolta.)

Minua kuvaillaan…
Mä uskon, että mua kuvaillaan aika rehdiksi ja kovaksi työntekijäksi. Mutta mä osaan ottaa myös aikaa itselleni etten pala loppuun.

10 vuotta sitten minä…
Olin silloin 11-vuotias eli olin varmaan viidennellä – kuudennella luokalla. Silloin omistin permanentin ja sain myös rillit niihin aikoihin. Ihan hirvee kombo!

Paras laulu maailmassa on…
Sellainen biisi, jonka oon myös tatuoinut itseeni! Siinä on sellainen laini kun ”I’m not scared of dying I’m not scared of death I’ll keep a smile ’til my last breath” joka on jäänyt erityisesti mun mieleen ja joka on myös sellainen tietynlainen elämänmotto jota seuraan. Biisi on Ed Harcourtin Braille ja se on ehkä mun lempparilaulu kautta aikojen!

Jos minä olisin laulu, olisin…
Olisin Sigur Rósin Hoppipolla koska se on niin iloinen biisi mutta samalla sellainen toiveikas ja kaunis ja artistinen, joka mä itsekin olen jollakin tasolla.

Salainen ihastukseni kohde on…
Rick Ross, rakastan sitä. Mä oon aika heikkona kaikkiin ihaniin räppäreihin jenkeissä.

En voisi elää ilman…
Voisilmää kaurapuurossa. Jos mä ikinä köyhdyn ihan superisti niin tää on ainoa asia josta en tule silti tule ikinä tinkimään.

Hävitän aina…
Olin ennen tosi huono kännykän ja avainten kanssa, hukkasin muutenkin jatkuvasti kaiken mitä omistan. Nykyään mä olen sen verran neuroottinen, että mä tsekkaan viiden minuutin välein, että onko mulla vielä kaikki tallella. Oikeastaan en siis hävitä enää niitäkään koska olen tosi tarkka niiden kanssa. Mutta nyt mä kyllä hävitän aina parkkilipukkeet, koska niitä on paljon tuolla jenkeissä ja ne on kamalia kun ne on niin pieniä ja liukkaita.

Minä rakastan…
Ruokaa, vaikka mun personal trainer ei tällä hetkellä annakaan mun syödä mitään valkosia hiilareita, punaista lihaa tai sokeria. Mutta mä rakastan ruokaa ja sillon kun saan syödä niin mä syön ihan överit. Mut sit pitää muistaa myös liikkua ja mä olen tosi tarkka senkin kanssa. Mä olin oikeastaan koko lapsuuteni aika pullea, mutta mä tulin tosi ylipainoiseksi joskus 15-vuotiaana kunnes vaihdoin mun ruokavaliota ja rupesin käymään salilla. Pudotin 20 kiloa silloin ja se oli todella iso käännös mun elämässä. Kyllä mä silti rakastan ruokaa, mutta in moderation you know?

Minä vihaan…
Katkeruutta ja vihaa. En vihaa katkeria ihmisiä koska en tykkää vihata ketään, mutta vihaan sitä itse katkeruutta.

Mottoni: Kaikki voi lähtee niin nopeesti ku tuliki. Mulla ei oo ollu välttämättä sellasta pelkoa, mutta pitää kuitenkin pitää mielessä se, että arvostaa niitä ihmisiä keiden kanssa saa tehdä töitä ja arvostaa myös sitä työtä itsessään eikä ikinä ota itsestäänselvyytenä mitään koska kaikki voi lähteä niin nopeesti kun on tullutkin. Kun sen pitää mielessä niin se pitää tosi hyvin myös jalat maan pinnalla kuten myös se, että pitää kavereihin paljon yhteyttä.

Toteemieläimeni: Laiskiainen tai koala. Musta tuntuu, että laiskiainen koska se on jotenkin mun sieluneläin. Vaikka mä saisinkin asioita tehdyksi niin kun mä sitten nollaan niin oon ihan laiskiainen.

Jos minulla olisi jumalallisia voimia päivän ajan, minä…
Mä lentäisin jos mulla ei olisi korkean paikan kammoa. Poistaisin tietysti myös sodat, koska uskon, että asioita voitaisiin hoitaa poliittisesti eikä niin, että leikkaa ihmisten päitä irti. *köh-ISIS-köh*

Autiolle saarelle ottaisin mukaani…
Kirsikoita, sitruunavettä ja tyynyn. Sillä pysyy hengissä eikä tarvitse tinkiä mukavuudesta.

Googletan itseni: a) en ikinä b) ”en ikinä” c) joskus d) usein
Olen: a) introvertti b) ekstrovertti c) olen sekasorto
Valehtelin tässä kirjassa: a) kyllä b) ei

Ding

Saara:
Facebook | Instagram | Twitter | YouTube | www

 

YSTÄVÄKIRJA | SAARA

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.