While She Sleeps, Wovenwar, Papa Roach & In Flames

Välillä käy vähän huonosti. Kuten niin, että vaikka olisi odottanut Papa Roachin keikkaa kuin kuuta nousevaa, mutta viime hetkellä estyykin menemään. Asioita pitää kuitenkin priorisoida – kun sain kuulla isoisäni joutuneen äkkiseltään sairaalaan tiesin, että on tärkeämpiäkin asioita kuin Papa Roach. Sori vaan, Jacoby Shaddix. Lähetin Helsingin jäähallille tilalleni lähettilään ja sain hyvästellä isoisäni. Tässä postauksessa siis kätyrini ja ystäväni Miran ajatuksia keikalta, kuvat on ottanut myös keikalla ollut ystäväni Reetta. Kiitos molemmille!

(Tapasin muuten Jacoby Shaddixin sattumalta Helsingin jäähallin backstagella neljä vuotta sitten Taste of Chaos -kiertueen ollessa Suomessa. Hän kehui rintakehän tatuointiani ja minä sain uuden fanityttöihastuksen. Äärettömän mukava mies.)

10600672_10152807192820902_6710324804774445822_nWhile She Sleeps, Wovenwar, Papa Roach, In Flames – Helsingin jäähalli 4.11.2014

Joanna tarjosi minulle mahdollisuutta lähteä katsomaan Papa Roachia eli minun kohdallani While She Sleepsiä. TODELLAKIN LÄHDEN. Hehkuin kuin Naantalin aurinko kahvilan jonossa ja mietin tyytyväisenä, että muutaman tunnin päästä pääsen vihdoin katsomaan While She Sleepsin ja siinä ohessa Wovenwarin, tietenkin Papa Roachin ja vielä In Flamesin. Papa Roach on yksi niitä bändejä joista pidän, mutta joita en rakasta. Heillä on paljon hyviä biisejä, mutta jokin bändistä uupuu ja se ei ole koskaan kiivennyt lempparilistoilleni. Wovenwar muodostuu esimerkiksi As I Lay Dyingin entisistä jäsenistä joten odotukset olivat aika kovat heidän suhteensa. In Flames on taas ollut aina sellaisen hypetyksen keskellä lähipiirissäni, että olen ignoorannut sen ”periaatteen vuoksi” kokonaan.

Olin jäähallilla hieman ennen ovien avautumista jolloin jonoa oli jo ihan mukavasti ja mietin, että ehkä While She Sleeps saa ”ansaitsemansa” vastaanoton suomalaisyleisöltä. Arvioidut soittoajat oli julkaistu ja bändin soittoaika oli sen mukaan puoli tuntia ovien avauksen jälkeen. Melkein tarkalleen minutilleen bändi otti lavan haltuun New World Torturen instrumentaalilla. Bändi veti lyhyen puolen tunnin setin joka päättyi omaan tämän hetken lemppariini Seven Hillsiin. Keikasta jäi mielettömän hyvä fiilis, vaikka vähän harmitti että yleisöä oli niin vähän paikalla oletettavasti aikaisen ajankohdan vuoksi. Ekaksi lämppäriksi oikein hyvä valinta ja omaa sydäntä lämmitti muutamat lempparibiisit lyhyen settilistan aikana. Tähän vielä täysin asiaankuulumaton fanitytön huomautus, että on se Lawrence Taylor aika ihana, varsinkin ilman paitaa.

Mutta se paljon odotuksiaan harteilleen kerännyt Wovenwar. Voi elämä mikä pettymys. Harvoin minulla on sellaista oloa, että voisin nukahtaa keikalle, tämän aikana oli juurikin se fiilis. En tiedä johtuiko vähästä yleisöstä (jota oli kuitenkin jo hieman enemmän, kuin While She Sleepsin aikana), mutta Wovenwar ei todellakaan ottanut lavaa haltuunsa. Lämppärien tarkoitus on kuitenkin nimenomaan lämmitellä yleisö pääesiintyjää varten ja tässä kohtaa se ei käynyt toteen. Pettymyksien pettymys, sillä ekalla pitkäsoitolla joka julkaistiin kesällä bändi kuulosti todella lupaavalta.

6278_10152807194615902_1237108103683417824_n

Kolmantena lavalle saapui Papa Roach joka sai jo ansaitsemansa yleisömäärän, bändi on kuitenkin tahkonut aikamoisen määrän hittejä vuosien varrella ja keikan aikana mietin, että vieläkö he tulevat yllättämään tulevina vuosina uusilla hiteillä. Se jää nähtäväksi. Nyt settilista koostui vanhoista hiteistä jotka saivat yleisön hyppimään ja laulamaan mukana. Nyt oli jo sitä vanhaa kunnon lämppärimeininkiä joka saa yleisön oikeasti liikkelle ja fiiliksen kattoon. Papa Roach hoiti homman kotiin mallikkaasti ja laulaja Jacoby Shaddix sai tytöt huokailemaan ympäri jäähallia.

Viimeisenä lavalle saapui kaikkien odottama In Flames, tarkasti aiemmin ilmoitetun soittoajan mukaan ja räjäytti potin heti alkuun. Permanto oli täynnä ja myöhemmin sain tietää että keikalle oli saapunut 3500 ihmistä. Nyrkit puivat ilmaa, kännykkäkameroiden valot heijastuivat joka puolelta hallia ja metallikansa diggasi. Minä jäin suu auki tuijottamaan lavalle, sillä tajusin että nyt olen oikeasti missannut jotain vuosien varrella. Että tähän pitää oikeasti paneutua kotona. Laulaja Anders Fridén on järjettömän karismaattinen ja osaa ottaa kontaktia yleisöön, kertaakaan keikan aikana ei ollut fiilistä, että tunnelma laskisi, päinvastoin seurasin katsomosta miten permannolla tunnelma tuntui vain nousevan ja nousevan. Suorastaan huikeaa!

Kaikenkaikkiaan koko keikasta jäi hyvä fiilis ja jään mielenkiinnolla odottelemaan mitä tulevaisuus tuo kaikkien bändien osalta eteemme. While She Sleeps julkaisee uuden levyn 2015, kuten myös Papa Roach. In Flamesilta varmasti tulee totuttuun tapaan materiaalia vuoden, parin sisään ja minun pitää päästä katsastamaan bändi myös toiseen kertaan. Ehkäpä ensi vuoden Tuska olisi oikea paikka sille, sillä bändi on kiinnitetty jo nyt. Wovenwarille haluaisin myöskin antaa vielä mahdollisuudeen, ehkä jossain hieman pienemmässä tilassa kuten vaikka Nosturilla.

Teksti: Mira Pöyhönen
Kuvat: Reetta Mäkinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.