#9 | Viikon biisit

Kauniit & Uhkarohkeat – Kuningatar

Kauniit & Uhkarohkeat yhdistelee rock-asennetta ja urbaania tuotantomaailmaa. Viisihenkisen bändin vahvuus on tarttuvissa melodioissa, koukuttavissa sanoituksissa ja tuoreessa tuotannossa. Yhtye julkaisi debyyttisinkkunsa Kuningatar helmikuun alussa. Kappaleella kuullaan bändi, joka muistuttaa etäisesti Imagine Dragonsin ja Satin Circuksen suomenkielistä lehtolasta.

Innostuin tästä biisistä ensin hurjasti, mutta sittemmin positiivisen kehonkuvan puolestapuhujana löydän lyriikoista pari ongelmakohtaa. Rihanna ja Taylor Swift nimetään kappaleessa rumiksi hirviöiksi ja tämä Kuningatar on ainoa jota ei petetä. Ainoa. Sanoisin itse, että olisi kohteliasta olla pettämättä yhtään ketään ja väittäisin, että on aika törkeää kutsua ketä tahansa hirviöksi, olipa kyseessä sitten naapurin tyttö tai jenkkipopin kuningatar. Harmi, tykästyin biisiin kovasti, mutta mauttomat lyriikat olivat itselleni melkoinen turn off. Toivon, että bändin tuleva materiaali kuulostaisi positiiviselta niin sävellyksensä kuin lyriikoidensakin puolesta.

Colorblue – While We’re Awake

Ida Paul – Laukauksia Pimeään

Mm. Kaija Koolle, Anna Abreulle, Lauri Tähkälle ja Mikael Gabrielille kappaleita rakentanut Ida Paul jäi ehkä viimeistään viime kesänä mieleen Roope Salminen & Koirat -yhtyeen platinahitistä Madafakin Darra, johon hän on tuonut oman panoksensa niin säveltämällä kuin laulamallakin. Debyyttisoolo Laukauksia Pimeään on yksinkertaista, ehtaa suomalaista poppia, joka pääsee varmasti etenkin monen nuoren tytön ihon alle. Mitään hirveän erilaista ja uniikkia se ei kuitenkaan tarjoile joten toivonkin, että Ida Paulin tuleva materiaali tarjoaisi jotakin erilaista, joka todella erottaisi hänet muista artisteista.

Elias Kaskinen & Päivänsankarit – Elämä Lupaa Mulle

Okei, tämä koko levy on kyllä ehkä läpikotaisin täysi kesälevy ja nyt on vasta helmikuu, mutta ehkäpä juuri siksi se onkin tuonut niin valtavasti energiaa näihin harmaisiin talvipäiviin, jotka ovat hiljalleen alkaneet muuttua himpun verran aurinkoisemmiksi. Elämä ehkä lupaa Elias Kaskiselle tilaa jollekin paremmalle, mutta sitäkin tärkeämpää on se, että Elias Kaskinen lupailee minulle kesää. Tai ainakin minusta tuntuu siltä kun kuuntelen tätä biisiä.

Roope Salminen & Koirat – Voodoo ft. Anna Abreu

Voodoo on kappale jolla kuullaan erittäin raikas sekä monipuolinen bändi ja hyvää mieltä on saatu nätisti pakettiin jopa ilman Koirille ominaista poikkeuksellisen nokkelaa ja härskiä lyriikaakin. Tällä kertaa kenelläkään ei ole madafakin darraa eikä Roope Salmista tarvitse kutsua Tuiskuksi, pelkkä suloinen hyvä meininki on enemmän kuin tarpeeksi. Omaa monitasoisuuttaan biisiin tuovat useamman eri esittäjän vokaalit ja Voodoo -sinkulla kuullaankin vierailemassa iki-ihana Anna Abreu, joka määrittää pitkälti kappaleen tahdin ja tunnelman. En malttaisi odottaa, että on kesä, juhlat, aurinko ja tämä kappale! Toivottavasti tälle kappaleelle tulee kesäinen musiikkivideo ja toivottavasti siinä nähdään myös Anna Abreun peppu.

Vesala – Tytöt Ei Soita Kitaraa

Jos olen jostain ollut lähikuukausina innoissani niin Paula Vesalan soolomateriaalista. PMMP jätti sydämeeni tyhjiön jota täyttää tuskin kukaan koskaan, mutta Paula Vesala on kieltämättä niin suuri ihastukseni, että soolomateriaali saa minut melkekin unohtamaan edesmenneen duon. (Melkein, ei kuitenkaan täysin.)

Ensisinkku Tequila tarjoili huumaavaa, Lana Del Reymäistä tunnelmointia, tämän tokan sinkun nimikin jo ennakoi hieman vauhdikkaampaa materiaalia. Mistään Pemsujen kaltaisesta paahtorallatuksesta ei kuitenkaan ole kyse, vaikka kappale tarjoaakin enemmän kuin Tequilan kaltaista huokailua. Tytöt ei soita kitaraa on ehtaa Vesalaa, jossa on roimasti suomalaisuutta, ripaus Losia sekä vivahde Chisumaista herkkyyttä. Jos toiseen kappaleeseen pitäisi verrata, tuo tämän biisin tunnelmointi ja kitaran näppäily etäisesti mieleeni Foster The Peoplen kappaleen Pumped Up Kicks, johon koukutuin syvästi sen ilmestyttyä. Ennustan samanlaista tulevaisuutta tälle kappaleelle.

Reino Nordin – Puhu Vaan

En ole aiemmin välittänyt Reino Nordinista musiikillisesti noin niin kuin missään muodossa, mutta tässä biisissä on jotain mikä iskee ja kovaa ja ehkä joudunkin syömään sanani ja pistämään Nordinin Reiskan seurantaan. Niin usein tällainen yksinkertaisuus on vaan todella suurta valttia musiikissa, niin nytkin. Hitto tää on kova!

Yksi kommentti kirjoitukseen #9 | Viikon biisit

  1. Jossu kommentoi:

    Mun täytyy myöntää myös, etten ole ollenkaan noteerannut tai edes pitänyt kyseisestä henkilöstä/musiikista mutta nyt tuo biisi on yllättävän hyvä! Vaikka sitä on ehkä vähän vaikea myöntää. : D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.