Love Stuff (Elle King)

Tämä levyhän on ilmestynyt jo 2015, mutta löysin jostain syystä tämän albumin vasta nyt ja ihastuin siihen niin täysin, että oli pakko esitellä se myös täällä!

Muistan joskus lukeneeni jostain, että Elle King on kuin sekotus Dolly Partonia ja Beth Dittoa. Se onkin mielestäni ihan täydellinen analogia ja kieltämättä itsellenikin tuli Ditto mieleen!

Kingin ääni on vangitseva, ajaton ja tunnistettava, ja se olikin ensimmäinen asia joka veti minut hänen musiikkinsa pariin. Sittemmin ihastuin vielä entisestään biisien rosoiseen soundiin, jossa on kuultavissa pieniä kaikuja ”vanhoista hyvistä ajoista” — eli käytännössä hieman orgaanisemmasta rock’n’rollista sekä bluesista. Levyllä kuullaankin ”vanhan ajan malliin” laaja skaala soittimia aina banjosta busukiin.

(En ole oikeasti niin mummo, että kaipailisin niin paljon ”vanhoja hyviä aikoja” kuin tämä analyysi nyt ehkä antoi ymmärtää. Minusta myös nykymeininki musiikissa on ihan mahtavaa ja paikoitellen todella innovatiivista, mutta joskus kaiken sen keskellä onkin todella virkistävää kun joku palaakin ihan perus soundeihin ja soittimiin!)

Love Stuff  -albumi sekä Elle King ovat molemmat jotenkin vain niin äärimmäisen cool.

Kuuntele Love Stuff -albumi alta!

Ei kommentteja

Erilainen (Hassan Maikal)

Hassan Maikal on nuori artisti Helsingin Kontulasta, ja musiikissaan kertoo tarinaa elämästään nuorena tekijänä 2010-luvun Suomessa. Kappaleiden tarkoituksena on toimia tsemppauksena sen tarpeessa oleville.

Erilainen EP:n raitojen lisäksi häneltä on aiemmin kuultu kantaa ottava kappale Maan tavalla, joka julkaistiin 2016. Nokkelasta ja merkittävästä lyriikastaan huolimatta Maan tavalla jäi omaan makuuni soundiltaan osittain hieman hieman liian kevyeksi pintaraapaisuksi ja flow hieman kömpelöksi.

Tämä kuitenkin tulee ilmi vain nimenomaan verrattaen kyseistä biisiä Erilainen-julkaisuun, jolla taas kuullaan kuitenkin huomattavasti kypsempi ja varmempi artisti. Viisiraitainen EP rauhoittuu elinkaarensa aikana hienosti alun rähinästä kevyesti maalailevampaan soundiin EP:n loppua kohden.

Levyn kovimmat timantit löytyvät mielestäni levyn alusta; Peilikuvii sekä Erilainen esittelevät osittain yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa lyrikkaa ja mukaansatempaavaa räppiflowta. Toisaalta levyn päättävä raita Hengitä punoo yhteen hienosti molemmat ääripäät ja muistuttaa ajottain etäisesti The Weekndiä.

Ota EP haltuun Spotifysta alta!

Ei kommentteja

Täs on ollu vähän kaikenlaista (Sitku)

Sitku on freesi uusi tulokas, joka yhdistelee leikkisästi laulua, räppiä sekä orgaanisia soundeja. Duo julkaisi esikoissinglensä Helsinkiin vuosi sitten ja muutama viikko sitten julkaistu debyyttialbumi Täs on ollu vähän kaikenlaista on teemalevy arjesta sekä sen haasteista.

Täs on ollu vähän kaikenlaista

Aika Herätä: Bongorummuilla starttaava safarihenkinen intro, joka huolettomin huudahduksien saattelemana antaa oivasti esimakua siitä minkälaista tunnelmaa levyltä voi odottaa.

Sitku Anthem: Nimensä mukaisesti bändin ja kenties koko levyn ydinsoundin parhaiten yhteen kokoava Sitku Anthem pukee kepeän kesäisestä soundimaailmastaan huolimatta hienosti sanoiksi arjen paineet, hetkessä elämisen kaipuun sekä arjen askareisiin heijastuvan ikuisen sitkuttelun.

Helsinkiin: Rentoa ja kesäisen kepeää tunnelmaa jatkava Helsinkiin on myös duon viime vuoden keväällä julkaistu esikoissingle. Helsinkiin kertoo siitä turvapaikasta, jossa kaikki on mahdollista ja unelmat tehty toteuttavaksi. Tämän appaleen Helsinkihän voisi jollekin muulle olla jokin muu paikka, jossa ruoho on vihreämpää kuin siellä missä itse tällä hetkellä on.

Ennen ku riita tästä kasvaa: Levyn ensimmäinen rauhallisempi biisi, joka alkaa maltillisella kitaran näppäilyllä. Levyn (ja koko duon) soundi on muutenkin hyvin orgaaninen, mutta tällä kappaleella yksinkertaisuuden kauneus pääsee hienosti oikeuksiinsa.

Hullunmylly: Arkista tematiikkaa jatkava Hullunmylly nostaa kädet pystyyn aljen askareiden pyörremyrskyssä ja unelmoi mielummin karkaamisesta viikoksi Norjaan.

Meistä tulis ihan… : Ensimmäinen levyn hieman tummempaa soundia esittelevä kappale on albumin jakava välisoitto Meistä tulis ihan… joka yhdistelee leikkisästi kevyitä elektronisia vivahteita ja komppeja. Tämä välisoitto ei jaa albumia mitenkään turhan tiukasti, mutta sen jälkimainingeissa kuullaan kuitenkin selkeästi hieman tummempisävyisiä soundeja ja aiheita.

Hirveä pari: Välisoittoa luontevasti jatkava Hirveä pari on ensimmäinen kappale, joka astuu hieman kauemmas Sitkun yksinkertaistetusta soundista, joka vallitsee monessa duon biisissä. Samalla kappale kuulostaa kuitenkin aivan yhtä orgaaniselt ja luontevan letkeältä kuin muutkin albumin kappaleet.

Happee: Ensimmäinen kappale, joka huomattavasti eroaa muun levyn äänimaailmasta sekä tunnelmasta on Happee, josta kirjoitinkin jo enemmän sen julkaisun aikaan täällä. Kappale esittelee hieman raskaamman ja rajumman puolen bändistä, samalla kuitenkin sointuen yllättävän mutkattomasti ja uskottavasti muiden kappaleiden sekaan.

Heissulivei: Biisi palauttaa levyn suunnan takaisin aurinkoisempaan soundiin sekä tematiikaltaan arjesta pakenemisen glorifointiin.

Oisko aika jo päästää irti: Albumin huoletonta tunnelmaa tukeva Oisko aika jo päästää irti jatkaa levyn kesäistä tunnelmaa. Tähän kappaleeseen kasvaa enemmän kiinni jokaisella kuuntelukerralla.

Mitä sä nyt kuhnailet: Hieman lisää särmää levylle tuova Mitä sä nyt kuhnailet jatkaa levyn toiveikasta sanomaa ottaa elämästä kaikki irti ja elää hetkessä.

Antaa muiden miettii: Levyn viimeinen kappale päättää levyn ensikuulemalta rauhallisiin tunnelmiin. Loppua kohden kappale kuitenkin nousee hienosti astetta voimauttavammaksi voimabiisiksi.

Yhteenveto:

Sitku on raikas tuulahdus arkisia teemoja sekä letkeän orgaanista äänimaailmaa, joka on parhaimmillaan äärimmäisen pelkistettynä ja muistuttelee jatkuvasti siitä, että musiikissa joskus parasta on myös antaa tilaa yksinkertaisille soundeille elää biiseissä ihan vain sellaisenaan.

Kaiken kaikkiaan albumi on julkaistu aivan täydelliseen aikaan näihin keväisiin päiviin, jolloin aurinko täällä Suomessakin antaa pitkästä aikaa taas parastaan. Levyn kesäisen letkeän tunnelman myötä haluaisin lopettaa päivätyöni, maata auringon paahteessa Dallapénpuiston nurmikolla ja kuunnella tätä levyä silmät kiinni.

Debyyttialbumi Täs on ollu vähän kaikenlaista leikittelee unelmilla arjesta karkaamisesta, elää hetkessä ja kannustaa ottamaan elämästä kaiken irti. Sivujuonteena yllytetään viis veisaamaan muiden mielipiteistä sekä toteuttamaan itseänsä rohkeasti parhaaksi näkemällään tavalla, sillä elämä tapahtuu nyt eikä kohta ja keinustuolissa on turha sitkutella.

Avainkappaleet:

Sitku Anthem, Happee, Oisko aika jo päästää irti

Ei kommentteja

Antti Tuisku @ Hartwall Areena

Antti Tuiskun yhdeksän konserttia sisältänyt Mun on pakko twerkkaa -areenakiertue päättyi eilen Helsingin Hartwall Areenalle. Seuraavaksi Tuisku tullaan näkemään vielä Provinssissa ensi kuussa, minkä jälkeen Tuisku jää vielä toistaiseksi määrittelemättömän pituiselle tauolle.

Tsekkaa kuvat eiliseltä kiertueen päätöskonsertista!

Ei kommentteja

Cheek @ Espoo Barona Areena

Cheekin uran viimeinen keikkavuosi starttasi eilen Espoon Metro Areenalta; kevään aikana Chekkonen soittaa seitsemän kaupunkia käsittävän Täältä sinne -kiertueen. Hallikeikkojen jälkeen luvassa on vielä liuta festareita, sekä kaksi uran päättävää konserttia Lahden Mäkimontussa. Espoosta startannut kiertue kiertää ympäri Suomen ja palaa takaisin pääkaupunkiseudulle, jossa kiertue päätetään Helsingin Hartwall Areenalle 26. toukokuuta.

Eilinen avauskonsertti kokosi yhteen Cheekin uran isoimmat biisit ja illan aikana kuultiin myös vanhempia biisejä kuten Avaimet mun kiesiin sekä Liiku. Hittejä löytyy Cheekin uran varrelta niin valtava määrä, ettei keikkasetin rakentaminen niiden varaan ole ongelma eikä mikään.

Konsertti oli myös Cheekille tuttuun tapaan visuaalisesti näyttävä ja loppuun harkittu kokonaisuus. Ilta alkoi tulisilla leimahduksilla pitkin catwalkia, jonka päästä liekkimeren keskelle nousi lavan läpi Cheek. Näyttävä sisääntulo, joka muistutti kevyesti saman tyylistä sisääntuloa Cheekin loppuunmyydyillä stadionkeikoilla vuonna 2014. Illan aikana nähtiin myös lisää liekkejä ja räjähteitä, vierailijoita (Ilta, Diandra ja Sanni), glittersadetta, sykkeenkohotusta, sekä spontaaneja hetkiä yleisön kanssa.

Illan yleisö ansaitseekin ehdottomasti erityismaininnan, sillä äärimmäisen kovaääninen yleisö pysyi koko konsertin ajan hyvin mukana, sekä yhtyi illan aikana monesti spontaaniin yhteislauluun. Cheek ja koko bändi tuntui saavan siitä lisää energiaa ja illan aikana nähtiinkin monia spontaaneja hetkejä yleisön ja esiintyjien välillä. Se oli hienoa, sillä juuri sellaiset hetket tekevät mielestäni keikoista ainutlaatuisia.

Myös Cheek nähtiin lavalla yllättävän vapaan ja rentoutuneen oloisena. Hän naureskeli avoimesti itselleen ja vanhoille biiseilleen, heitti rennosti läppää eturivin fanien kanssa, sekä pysähtyi satunnaisesti kesken kappaleiden silmät kiinni ottamaan vastaan kaiken sen energian, mitä yleisöllä oli tarjottavana.

Ei kommentteja

Jenni Vartiainen @ Tavastia

Maailman jumalaisin Jenni Vartiainen palasi tänäkin vuonna jälleen tanssittamaan vappua juhlivaa kansaa Tavastialle maanantaina! Viime vappuna Vartiainen veti Tavastian täyteen kaksi iltaa putkeen, mutta tällä kertaa luvassa oli vain yksi, joskin loppuunmyyty ja unohtumaton konsertti.

Viime vuonna oli vapun kunniaksi Tavastia kuorrutettu ilmapalloilla eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus — en ole varmaan koskaan nähnyt yhtä paljon ilmapalloja ja serpentiiniä Tavastian lavalla! Viime vuonna bändin vappuasut oli toteutettu Tom of Finland -hengessä, mutta tänä vuonna lavalla nähtiinkin supersankareita. Itse Vartiainen aloitti keikan hillityssä trenssissä, laseissa ja virallisessa nutturassa, mutta ensimmäisen biisin jälkeen luopui hän näistä kaikista ja paljasti supersankarin asunsa!

Tsekkaa ohesta muutama kuva illan keikalta!

Ei kommentteja