Noin viikon biisit

Peura – The Art Of Dying

Peura on itselleni täysin uusi tuttavuus — luonnollisesti, sillä kyseessä on ilmeisesti jo pitkään musiikkia tehneen artistin debyyttijulkaisu! The Art of Dying ihastutti välittömästi herkällä, elektronisella dreampop -soundillaan. Kappale kuulostaa keväisen kuplivalta tutkimusretkeltä musiikin ja äänien polulla.

Nähtäisiinkö Peura kenties esiintymässä Flowssa jo ensi vuonna? Näkisin sen sieluni silmin!

Ellinoora – Nartut

Nartut ovat niitä ilkeitä tyttöjä, jotka postailevat paljon kuvia naamastaan, käyttäytyvät vittumaisesti ja välittävät ensisijaisesti omasta menestyksestään. Näin siis jos hallussa on Ellinooran uusin sinkkulohkaisu, jolla mm. lauletaan kuinka toisen läsnäolosta saa virtsatieinfektion. Ilkeät ihmiset kieltämättä vituttavat itse kutakin, mutta metatasolla kappale kuitenkin hieman hämmentää. Eikö nimittäin ole aika narttua tehdä tällainen kappalekin? Siksi kappale tavallaan kääntyy itseään vastaan, ja tuntuu hieman tekopyhältä. Girl, live and let live.

Jos kuitenkin puhutaan biisin soundista näin yleisesti, on se huomattava ja mielenkiintoinen muutos Ellinooran tuotannossa myös lyriikoiden ulkopuolella! Villi Lapsi -albumi oli henkevä ja luonnonläheinen, mutta mahtipontinen debyyttialbumi. Loppuvuodesta julkaistu Glitterii taas oli ensimmäinen maistiainen Ellinooran seuraavasta levystä ja tarjoilikin soundiltaan hyvinkin luontevaa jatkumoa debyyttilevyn soundille.

Nartut on kuitenkin Ellinooran aiemmasta tuotannosta poiketen erityisen provosoiva (varmastikin ihan tarkoituksellisesti) ja myös kuulostaa erilaiselta; yksinkertaisia taustoja peittävät lähes räpinomaiset verset jotka muistuttavat etäisesti PMMP:n kappaletta Tytöt, joskin siinä rohkaistaan muita naisia, eikä paineta heitä alas.

Sini Yasemin – Lihasmuistissa

Fiilistelin Sini Yaseminia jo pari vuotta sitten kun Pukukoodi julkaistiin. Edelleenkin odotan innolla aina tämän mimmin julkaisuja kuin kuuta nousevaa. Sini Yaseminin laulusoundissa ja jopa artikulaatiossa on jotakin äärimmäisen kiehtovaa.

Jo tuon aiemmin mainitsemani Pukukoodin aikoihin oli artistia helppo verrata Sanniin ja teen sen nytkin; nimittäin Sini Yasemin on nimittäin mielestäni edelleen kuin vähän tummempi, pahiksempi ja raaempi versio Sannista. Tässä biisissä meininki on muutenkin tosi mielenkiintoinen ja fiilisteilen noita taustoja ihan kympillä!

Evelina – Sun Vika

Tuleekohan Evelinan kakkoslevystä lattarilevy? Sen verran isoa latinolarppausta ovat Evelinan viimeisimmät sinkkujulkaisut (lukuunottamatta Katri Helena -julkaisua) ovat kuitenkin olleet! Sun Vika ei ole tässä mikään poikkeus, päinvastoin se ehkä eniten sitä itseään. Samankaltaisuus Camila Cabellon viime vuonna julkaistuun Havana-kappaleeseen on toki poikkeuksellisen ällistyttävä.

Toisaalta olen itse elänyt silloin joskus vuosituhannen vaihteessa latinopopin kansainvälistymisen kulta-ajan, jolloin pinnalla oli samanaikaisesti latinoartisteja aina Shakirasta Enriqueen ja jopa englanniksikin yleensä laulavat artistit julkaisivat espanjankielisiä levyjä. Olen huomannut kuinka sen jälkeen latino-aalto on pyyhkinyt rantaan kansainvälisiäkin latinohittejä aina tasaisin väliajoin ja nyt tuo trendi on selkeästi nostamassa nostanut taas päätään. Olihan Despacito viime vuoden kenties isoimpia hittejä ja jo tänäkin vuonnakin on latinovivahteita voinut kuulla Evelinan lisäksi mm. Kasmirin uudella levyllä.

Juno – Katumuksen Sakramentti feat. LEO

Viime vuoden lopulla Juno ilmoitti lopettavansa uransa tammikuussa 2019. Tämä vuosi tuo kuitenkin vielä tullessaan paljon uutta Juno-musiikkia sekä keikkoja niin klubeilla kuin festareilla. Katumuksen Sakramentti -kappaleella Juno anoo synninpäästöä elämän varrella tekemistään teoista. Vierailemassa kappaleella kuullaan Vuoden Tulokas -Emman pokannut LEO. Kappaleen markkinointiin ovat kuuluneet poikkeuksellisen henkilökohtaiset videot Junon somessa!

Cledos – Made in Italy feat. Mikael Gabriel

Olen aiemminkin kirjoittanut blogissani sellaisista biiseistä, joiden flow on niin vahva, että niitä voisi kuunnella repeatilla tuntikausia eikä ajan oikein edes huomaisi kuluneen. Niin yllättävää kuin se ehkä onkin, tämä on yksi niistä biiseistä!

Olen niin mummo, että en yleensä ymmärrä puoliakaan Cledoksen biisien sanoista, mutta tästä ymmärrän kuitenkin sen verran, että aikamoisesta rahan rälläämisestä on kyse. Tässä voisi varmaan kirjoitella sanasen jos toisenkin järkevästä kuluttamisesta ja kestävästä kehityksestä, mutta kerrankos nyt sitä kun on näin hyvä biisi.

SANNI – Pornoo

Jo ennakkoon kauhisteltu Pornoo on biisinä lyriikoidensa puolesta toki klassista Sannia, mutta sen soundi ei kuitenkaan kuulosta yhtä mehevältä kuin Sannin aiempi tuotanto. Paikoitellen soundi on ihanan freesi, mutta etenkin kertosäkeen osalta se jäi itselleni todella etäiseksi sekavuutensa ja geneerisyytensä vuoksi.

Sanni on aina ollut mielestäni niin huikea juuri sen vuoksi, että hän on artistina erottunut niin vahvasti kaikista muista. Ei yksinkertaisesti ole toista Sannia. Viimeisimmällä Vain Elämää -kaudellakin puhuttiin ”biisien Sannittamisesta” eli siitä, kuinka Sanni osaa muovata kappaleet niin poikkeuksellisella tavalla luontevasti oman tuotantonsa jatkeeksi.

Ehkä juuri siksi itselleni oli niin suuri pettymys, että tämä kappale ei ollutkaan niin erikoinen, vaan voisi yhtä hyvin olla kenen tahansa muunkin suomalaisen naisartistin julkaisu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.