Na – Musiikkifanaatikkojen kansankieli

Nanana naa na naa naa, nanana naa na naa.
-Pink

Nanana nanana nanana nananana nanana nanana na nananananana nanana nanana nanana nanana nanananana.
-My Chemical Romance

Nannannaana nannannanaana, nannannaana nannannananaana, nannannaana nannannanaanannaa.
-Nylon Beat

xo6

Nannattelu, mikä ihana, sovellettava osa ihmiskunnan musiikillista kulttuuriperintöä. Kuinkakohan moni upea kappale tässä maailmassa on alkanut itse taiteilijan lallatellessa – tai ns. nannatellessa – sävelmää ensimmäistä kertaa itsekseen kitaran äärellä. Jotkut nannattelut ovat tietysti päätyneet jopa lopullisiinkin sävellyksiin kuten esimerkiksi näissä tekstini alun näytteissä.

Na on universaali. Na’ta voi kuka tahansa lauleskella. Siksi ajattelin, että se olisi myös sopiva blogini nimeksi. Na on ihanan kepeä ja mikroskooppisen pieni symboli musiikille, joka itsessään taas on asiana niin suuri ja mahtava. Vähän kuin niin ikään tämä sivukin; vain pienen pieni musiikkiblogi, joka kertoo niinkin suuresta asiasta, että se liikuttaa koko ihmiskuntaamme ympäri maapalloa – musiikista.

Oma Na -tunnesiteeni pohjautuu antamistani esimerkeistä toiseen. Uransa valitettavasti hiljattain lopettanut My Chemical Romance on nimittäin vaikuttanut erittäin suuresti minuun ihmisenä sekä siihen kuinka itse käsittelen ja tarkastelen taidetta sen kaikissa muodoissaan, musiikkinakin. Ennen kun löysin kyseisen bändin, oli musiikkimakuni paljon yksinkertaisempi. My Chemical Romance taas oli (etenkin alkuajoillaan) jotakin niin raakaa, rehellistä ja uudenlaista, että se motivoi minut etsimään enemmän musiikkia, joka haastaisi minut kuuntelijana samalla tavalla. Se avasi minulle siksi ovet musiikkiin täysin uudella tavalla ja siitä olen ikuisesti kiitollinen. Bändi paljasti minulle sellaisia musiikin tasoja joiden olemassaolosta en aiemmin edes tiennyt.

Eniten kuitenkin ihailin bändin asennetta, kokeilunhaluisuutta ja kekseliäisyyttä. Mielestäni lempibändini näytti hienosti sen kuinka taiteen avulla voi oikeastaan tehdä mitä tahansa. Elinkaarensa lähentyessä loppuaan My Chemical Romancelle jäi lopula käteen neljä toisistaan täysin erilaista studioalbumia. Raa’an rosoinen ja rönsyilevä debyytti I Brought You My Bullets, You Brought Me Your Love, jäätävän tiukka ja erilainen läpimurtolevy Three Cheers For Three Revenge, nelikosta ehkä ”tavallisin” muttei todellakaan vähäpätöisin rock-ooppera The Black Parade sekä viimeiseksi jäänyt kaikkie edeltäjiänsä nerokkaasti yhdistelevä Danger Days: The True Lives of the Fabulous Killjoys.

Mielestäni Danger Days jäi aivan mielettömän kiinnostavaksi viimeiseksi levyksi ja olisin mielelläni seurannut mihin yhtyeen linja olisi lopulta jatkossa vienyt. Tavallaan hyvä tarina tuntui loppuvan kesken, mutta samalla Danger Days oli toisaalta aivan loistava lopetus hienolle uralle.

Mutta takaisin nannatteluun; on oikeastaan toissijaista onko My Chemical Romance mielestäsi hyvää vai huonoa musiikkia sillä tämän kirjoituksen pointtina ei kyse oikeastaan ole bändin tuotannosta vaan siitä miten se on luotu – kekseliäästi, rajoja rikkoen, välittämättä muista.

Bändin Na Na Na -sinkusta ei alunperin pitänyt edes tulla sinkkua, vaan se päätyi sellaiseksi vahingossa. Samalla se symboloi orkesterin uutta alkua. Aluksi kappaleen nimen piti sisältää kokonainen sivullinen pelkkiä Na -tavuja, mutta lopulta bändi tyytyi kahdentoista Na:n nimeen. Kaikenkaikkiaan Na löytyy kappaleen lyriikoista vajaat 300 kertaa. Kuinka ihanan törkeää!

Viime vuonna pillit pussiin pistänyt My Chemical Romance jatkaa luovia valloituksiaan nykyään jokaisen jäsenen omien projektien merkeissä. Näistä mielenkiintoisin lienee itse solistin, Gerard Wayn soolodebyytti Hesistant Alien joka ilmestyy kuun lopulla. Hesistant Alienin debyyttisingle No Shows julkaistiin jo aiemmin viime kuussa (yllä). Palaan varmasti tähän julkaisuun vielä uudemman kerran kun saan sen vihdoin käsiini ja tämän fanitytön jännitys pääsee vihdoin purkautumaan.

Siinäpä siis hieman taustaa blogini nimen taka, vaikka ei se välttämättä taakseen mitään eeppistä tarinaa vaatisikaan. Taakseen tuo nimi kätkee pitkälti sunnuntaiden arkistojen helmiä, maanantaiden omituisia syväanalyysejä (kuten tämä postaus), sekä keskiviikkojen villejä kortteja. Myös toiveita otetaan vastaan!

PS. Lempinimeni on muuten Nana, joten senkin puolesta blogini nimi on mielestäni ihan hirveän nokkela. Ai vitsi mä olen hauska tyyppi.

Ding

Ja hei! Ihan puhtaasta mielenkiinnosta; mikä on teidän suosikkiviisunne, joka sisältää minkäänmoista nannattelua? Tai kuinkas monta sellaista kappaletta ylipäätään keksitte!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.