Levyhyllylokakuu M – W 2/2

Hyvää supervuotta 2015! Unelias musiikkibloggaajanne on viimeisen kuukauden ajaksi hukkunut levyhyllyjensä väliin pienelle talvilevolle. Siis ihan kirjaimellisesti levyhyllyjensä väliin, sillä muutaman kuukauden levyhyllylokakuu jäi itselläni päälle niin suurella volyymilla, että olen perehtynyt hyllyni sisältöön vielä ihan viime viikkoinakin. Innostuin jopa täyttämään hyllyäni pienellä pinolla kokonaan uusia levyjä. God bless tällaiset ilmiöt!

Mutta niihin uusiin levyihin voidaan mennä sitten myöhemmin – kakkososaa omasta levyhyllylokakuu-postauksesta pyydeltiinkin sieltä ruudun toiselta puolelta joten eiköhän mennä asiaan vaikkakin näin hieman venähtäneesti. Olen itse nauttinut aivan suunnattomasti oman levyhyllyni tutkiskelemisesta ja olen myös erityisen innoissani siitä, että olen saanut siistittyä levyhyllyni siihen uskoon, että selkeästi jo oman musiikkimakuni kelkasta pudonneet levyt ovat löytäneet uuden paikan jostakin muualta ja hyllystäni löytyy nyt vain levyjä joita todella rakastan kuunnella. Joitakin enemmän, joitakin vähemmän. Pitäisikö tätä nyt kutsua levyhyllytammikuuksi? Noh, näillä mennään.

Mew – Frengers [Spotify] & And the Glass Handed Kites [Spotify]

Mewin levyjä löytyy hyllystäni kaksin kappalein ja voi, kuinka hyvältä ne kuullostivatkaan pitkän kuuntelutauon jälkeen. Mew oli yksi suurimmista suosikeistani joskus ja löytyypä seinältäni bändin rumpalin rumpukapulakin erään keikan muistomerkkinä. Aloin tuntea suuria rakkauden tuntemuksia bändiä kohtaan uudestaan Mewin lämmitellessä Musen keikkaa 2013 heinäkuussa.

On vaikea määritellä kummasta levystä tykkään enemmän; Frengersiin minulla on ehkä vahvempi tunneside, mutta And The Glass Handed Kites on mieletön kokonaisuus. Sittemmin Mew on julkaissut vielä yhden albumin, nimihirviö No More Stories Are Told Today, I’m Sorry They Washed Away // No More Stories, The World Is Grey, I’m Tired, Let’s Wash Away:n ja uutta albumia povataan tälle vuodelle.

Melissa Horn – Innan Jag Kände Dig [Spotify]

En välitä kamalasti ruotsinkielisestä musiikista, mutta tämä levy vei ilmestyessään sydämeni suloisuudellaan. Tämä on täydellistä fiilistelymusiikkia kynttilöiden poltteluun syksyisin tai lämpimän kaakaon lipittämiseen sohvannurkkauksessa talvipakkasella. Ihastuin Melissa Horniin nähdessäni hänet esiintyvän akustisen kitaran voimin jossakin Sony Musicin showcase-tilaisuudessa ja tämä levy on siitä asti ollut kovassa soitossa lähinnä syksyisin.

Paramore – All We Know Is Falling [Spotify]

Paramoren levyjä löytyy hyllystä useampi kappale, mutta nimenomaan tämä kymmenen vuotta vanha (!!!) esikoislevy on jäänyt viime vuosina kaikkein vähäisimmälle kuuntelulle. Paramore on tullut musiikillisesti hurjan matkan näiden kymmenen vuoden aikana ja bändin uusimmat levyt ovat aivan eri luokkaa kuin tämä esikoinen, joka huokuu autotallitreeniksen henkeä. Kaiken kaikkiaan Paramore on julkaissut neljä studioalbumia, joista viimeisin, bändin nimeä kantava kiekko julkaistiin kaksi vuotta sitten.

Pink – Missundaztood [Spotify]

Missundaztood on se the levy, jonka kautta todella löysin Pinkin aikoinaan ja voi, kuinka onnellinen olinkaan, että löysin. Missundaztood on Pinkin toinen levy kaikenkaikkiaan ja ensimmäinen, jolle hän otti mukaansa Linda Perryn tekemään kappaleita. Kuinka kukoistava ja kaunis  tuo yhteistyö onkaan ollut.

En tiedä kuinka olen voinut unohtaa tämän levyn sillä siltä löytyy aivan mielettömiä milleniumin vaihteen hittejä kuten Family Portrait sekä Just like a Pill. Vieraileepa levyllä myös muuan Steven Tyler! Tämän läpimurtolevyn jälkeen Pink on julkaissut vielä monen monta levyä, joista suurin suosikkini on kuitenkin ollut vuonna 2008 (minne nämä vuodet häviävät…?) julkaistu Funhouse.

Viimeisin todellakin noteeraamisen arvoinen asia on myös City & Colour -jumala Dallas Greenin kanssa yhteistuumin folk-duona kasattu You+Me, joka julkaisi Rose Ave. -nimeä kantavan debyyttilevynsä lokakuussa.

Rihanna – Unapologetic [Spotify]

Minulla on ollut aina Rihannaan hieman sama suhde kuin Taylor Swiftiinkin, mutta kuten Taylorinkin kanssa, on pääni alkanut hieman kääntyä artistin suhteen. Saatuani Unapologetic-levyn käsiini olin suunnattoman yllättynyt siitä miten paljon tummempaamusiikkia levyltä löytyy verrattuna Rihannan sinkkulohkaisuihin. Tämä jäi siis suosiooni, vaikka onkin lähiaikoina jäänyt pienemmälle huomiolle. Levyhyllyloka-tammikuun myötä nostin senkin kuitenkin jälleen paraatipaikalle.

Stockers! – We Are The Numbers [Spotify]

Stockersin onnea ja menestystä on kyllä ollut ilo seurata sivusta. Esikoislevy We Are The Numbers julkaistiin pari vuotta sitten bändin hypättyä omakustanneleiristä suoraan Stupido Recordsin talliin ja tätä levyä on tullut erityisen paljon popitettua etenkin kesäisin. Vaikka levy onkin jäänyt hetkeksi hyllyssä taka-alalle, on kyseessä sellainen levy, että kun sen saa soittimeen saakka, pyörii se siellä aika monta kierrosta. Stockersin uusi Singles Remixed -Ep julkaistaan muuten ensi maanantaina!

The Sounds – Something To Die For [Spotify] & Weekend [Spotify]

Näille levyille kävi ikävin mitä voi, nimittäin se, että taisin hieman kuluttaa ne loppuun. Etenkin Something To Die For oli sitä kovinta itseään ilmestyessään ja kuuntelin sitä päivittäin edes satunnaisten kappaleiden muodossa jos en kokonaisena levynä. Weekend oli albumina jotakin aivan erilaista mitä bändi oli koskaan aiemmin tehnyt, ja se taisi jakaa aika paljon mielipiteitä bändin fanien keskuudessa. Itse valitsin innostuneiden puolen ja annan edelleen bändille propseja siitä, että se osaa albumi albuminsa jälkeen edelleen keksiä uudelleen. Kudos!

Traffic Island – Meet Me In The Middle Class [Spotify]

Aivan, liian, TÄYSIN, sataprosenttisesti aliarvostettu levy!! Piste.

The Osbournes Family Album [Spotify]

Tämä oli kyllä ehdottomasti levyhyllykätköjeni huikein löytö! Kyseessä on milleniumin alussa julkaistu kokoelmalevy, jolle perheen jäsenet olivat valinneet omia suosikkejaan. Lisäksi levyltä löytyy The Osbournes -realityn tunnuskappale Crazy Train (Pat Boonen versiona tietysti) sekä Ozzy Osbournen sekä Kelly Osbournen omia kappaleita (tai no, Kellyn versio Papa Don’t Preachista). Levyn kappaleiden välistä löytyy ohjelmasta poimittuja dialoginpätkiä, jotka voi ottaa ärsyttävänä tai humoristina riippuen ihan omasta mielialasta.

The Winyls – Rock Motor [Spotify]

Yksi mahtava asia vanhojen suosikkilevyjen esiinkaivamisessa on ollut jäädä pohdiskelemaan mitä joillekin bändeille oikein tapahtui ja missä ne ovat nyt. The Winyls löytyi kuitenkin nopeasti Facebookista ja on ilmeisesti edelleen toiminnassa, who knew! Miksi tämä on mennyt itseltäni ohi? Oh, well. Ihan passeli levy, mutta ei jotenkin potkinut enää yhtä lujaa kuin ennen. Samat vanhat lempparibiisit tosin kuulostivat edelleen yhtä hyviltä, tällaisia ovat esimerkiksi Let’s Sing sekä If You Ever. Hyvää kakkaa.

Ding

Sellaiselta näytti siis minun Levyhyllyloka-tammikuuni! Tempaus oli etenkin minulle erittäin antoisa jonka ehkä voikin päätellä jo siitä, että tuo lokakuu venähti itsellänne tänne tammikuun puolelle asti. Ensimmäisen osan pääsee vilkailemaan täältä.

Ostakaa ihmiset levyjä! Kuunnelkaa ja rakastakaa niitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.