Hiljaisuus.

Olen kuunnellut elämässäni paljon kaikenlaista. Olen kuunnellut poppia, rokkia, akustista, elektronista… Paljon kaikenlaista laidasta laitaan. Aina välillä tulee kuitenkin tarve kuunnella ihan vain hiljaisuutta.

Onko teillä ikinä sellaisia vaiheita, että huolimatta siitä kuinka paljon musiikkia rakastattekaan, ette vaan pysty sitä kuuntelemaan? Siinä missä itse paukautan yleensä musiikit soimaan jo ennen kun nousen sängystä, on se lähiaikoina tuntunut jäävän ja jopa työmatkat kuluvat kuunnellen mielummin omia askeleitani kuin biisejä. En ole edes raaskinut kuunnella uusia biisejä, en edes sellaisia joita suosikkiartistini ovat julkaisseet. Hetki ei vain tunnu niillekään sopivalta.

Hiljaisuuskin on tärkeää. Joskus musiikki on myös voimakas työkalu jota käytämme vältelläksemme omia ajatuksiamme, vähän niin kuin vaikka kirjat tai tv-sarjatkin. Joskus on hyvä kohdata ja käsitellä omat ajatukset, laittaa kaikki paikoilleen ja löytää rauha omasta itsestään.

Tällaiset ajat tulevat minulle selkeissä jaksoissa. Usein juuri näin kesän jälkeen kun päivät ovat täyttyneet festareista, musiikista ja naurusta. Sen jälkeen tuntuu hyvältä hetkeksi pysähtyä ja olla vain hiljaa.

Siksi myös tämä blogi on ollut hiljaa. Ja on ehkä vielä hetken. Pian palaan vielä viimeisten festarirapsojen kanssa kunnes siirrymme kohti syksyä. Ohessa vielä vuosisoittolista, jota olen vähän yrittänyt silti päivittää.

 

 

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.