Desire (Hurts)

Hurts on omalla suosikkilistallani sen verran korkealla, että kaikki bändin levyt löytyvät myös omasta hyllystä ihan ensimmäisestä julkaisusta lähtien. Olen tosi onnellinen, että löysin Hurtsin heti bändin debyyttisinkun aikoihin sillä olen näin ollen päässyt nauttimaan bändin eri vaiheista ja noususta vuosien saatossa. (Näin bändin esimerkiksi ensimmäistä kertaa Helsingin Circuksessa ennen kuin Hurtsin suosio räjähti areena- ja festarilavojen mittoihin.)

Vaikka olenkin bändin kaikkia toistaiseksi julkaistuja levyjä rakastanut, jäi esimerkiksi aiempi albumi itselleni hieman etäiseksi. Kyseiseltä levyltä, ja toki kaikilta niiltä muiltakin on toki löytynyt ne omat suuret suosikit, mutta kokonaisuutena yksikään levyistä ei ole ehkä itselläni noussut yhtä suuren fiilistelyn kohteeksi kuin bändin debyytti aikoinaan.

Nyt kuitenkin uuteen Desire-albumiin, sen otin haltuuni vain muutama päivä ennen Hurtsin keikaa Helsingissä viime viikolla. Desire yllätti minut äärimmäisen positiivisesti. Olen aina pitänyt Hurtsin vahvuuksina juuri sitä tiettyä synkkyyttä, melankoliaa ja melodramaattisuutta, jotka bändin soundia hallitsevat, enkä olisi voinut kuvitellakaan voivani joskus nauttia bändin soundista jos se mukautettaisiin jotenkin kevyempään ja iloisempaan muottiin.

Desire tarjoaa kuitenkin juuri sitä — omaksikin yllätyksekseni minä kuitenkin pidin siitä!

Uudelta albumilta löytyy toki samanlaisia dramaattisia elementtejä kuin aiemmiltakin, mutta samalla albumilta löytyy tietynlaista rytmikkyyttä ja raikkautta jollaista Hurtsilta ei aikaisemmin ole kuultu (ainakaan samanlaisella volyymilla). Edellisellä albumilla ainoa kappale joka ehkä antoi hieman vihiä tulevasta oli rytmikäs Lights.

Desire-albumilla tällaista ra(i)kasta poppia edustavat esimerkiksi Ready To Go, Thinking of You, Boyfriend sekä Walk Away. Lisäksi myös pianovoittoisia lurituksia löytyy levyltä kaksin kappalein; Something I Need to Know sekä Chaperone.

Hienointa tässä levyssä on kuitenkin se millä tavalla se sitoo koko Hurtsin diskografian yhteen. Kuten aiemmin mainitsinkin tuolla, on bändin julkaisemilla levyillä ollut omissa silmissäni parhaimmat hetkensä ja sitten ne vähän vähemmälle kuuntelulle jääneet biisit. Desire sitoo kuitenkin nämä levyt mielestäni todella kauniisti yhteen eheäksi jatkumoksi, joka kuvastaa Hurtsin uraa mitä osuvimmalla tavalla.

Kuvia Hurtsin keikalta täällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.