#4 | Viikon biisit

365 päivää, 365 biisiä. Viikottainen postaussarja seuraa blogin vuosisoittolistalle sekä Rosvojen Viikkosaalis -soittolistalle nostettuja biisejä vuonna 2017. Syynissä niin vuoden kuumimmat biisit kuin yleisetkin biisifiilistelyt kuluneelta viikolta!

Kasmir – Huonoo Seuraa

Huonoo Seuraa on äärimmäisen kiinnostava kolme- ja puoliminuuttinen, sillä siitä ei ensimmäisellä kuuntelukerralla pomppaa esiin yhtäkään yllättävää tai shokeeraavaa elementtiä. Päinvastoin, biisi on äärimmäisen pehmeä ja etenee sulavasti. Voisi siis luulla, että siihen tylsistyisi nopeasti, mutta kappaleessa on kuitenkin erilaista tarttumapintaa, sillä viimeistään puolessa välissä sitä sitten kuitenkin yhtäkkiä huomaa huojuvansa rytmikkäästi edestakaisin silmät kiinni. Ennen kuin huomaatkaan, heräät siihen, että kuuntelet samaa biisiä vieläkin. Katsot ulos, vuodenajat ovat vaihtuneet. Länsimetro on valmistunut. Trumpin kausi on päättynyt. Ystäväsi tarjoaa sinulle 3D-tulostimella tuotettua kanasalaattia koska uudesta laitteesta on tullut mikronkaltainen osa keskivertoa suomalaista keittiötä. Painat silti playta vielä kerran.

Kakkoslevyä on Kasmirilta ehditty odottamaan jo useamman vuoden ajan, toistaiseksi siltä on kuultu kolme biisiä, joista Huonoo Seuraa -kappaleen tunnelmaa lähinnä on ensimmäinen, tummasävyinen sinkku Amen. Huonoo Seuraa vetelee juuri oikeista sydännaruista, se on tietyllä tapaa raaka ja surumielinen, mutta samalla siinä läsnä on jatkuvasti jonkinlainen kevyt, trooppinen tuulahdus. Tämä voisikin soida jossakin rantabaarissa aurinkorannoilla, ei ehkä tanssibiisinä, mutta sellaisena ihanana taustamusiikkina joka luo tunnelmaa.

Haloo Helsinki! – Hulluuden Highway

Piru vie Haloo Helsinki! on iskenyt tiskiin kovia maistiaisia tulevalta levyltään. Kuluneella viikolla julkaistu Hulluuden Highway on toinen sinkkulohkaisu bändin maaliskuussa ilmeistyvältä levyltä, joka kantaa samaa nimeä. Alkuvuodesta julkaistu Rakas oli mahtipontinen mutta samalla herkkä rakkausanthem, jossa kuultiin hentoja vivahteita suomalaisesta iskelmästä.

Hulluuden Highway tarjoaa kuulijalle toista ääripäätä, kappale kuulostaa oikeastaan sataprosenttisesti nimeltään. Se on jollakin tavalla hullu ja kaoottinen, mutta kitara tuo kappaleeseen myös toisenlaisen elementin, joka luo lähinnä mielikuvan koko bändistä ahtautuneena retroautoon joka ajaa kohti auringonlaskua jossakin motari-viiskybäsellä Nevadassa.

Erikoismaininta on pakko antaa Elli Haloon vahvalle ulosannille, joka tuntuu paranevan levy levyltä. Viime vuosina nuo laulut ovat saaneet jopa kevyitä, upeita punkmaisia sävyjä. Ne rikkovat bändin soundia, joka muuten genressään voisi jäädä ehkä tylsäksi ja tavanomaiseksi jos bändi ei osaisi niin taitavasti rikkoa sitä em. laulujen lisäksi mm. kekseliäillä ja omintakeisilla äänielementeillä joita HH! käyttää musiikissaan.

Sini Yasemin – Mun Kaa

Fiilistelin Sini Yaseminia jo viime vuonna ja Pukukoodi on edelleen yksi suosikkibiiseistäni viime vuodelta. Edes se ei kuitenkaan vedä vertoja uudelle Mun Kaa -biisille, joka on vähintäänkin kymmenkertaisesti yhtä siisti kappale kuin Pukukoodi

Sini Yasmin tekee urbaania poppia, jossa on mainiota säröä ja särmää sekä paljon elementtejä myös muualta kuin popin kentältä. Yhtäläisyydet ovat kuitenkin edelleen (vähän liiankin) kiistattomat Sanniin, joka tällä hetkellä pitelee käsissään tiukasti kotimaisen naisartistin kruunua. Äänimaailman lisäksi artisteja yhdistävät esimerkiksi lyriikat sekä samanlaiset teemat biiseissä.

Artistit erottaa kuitenkin molempien tunnistettavat, täysin erilaiset äänet jotka kannattelevat kappaletta kuin kappaletta. Mun Kaa on ihan käsittämättömän siisti biisi, jossa on paljon tasoja niin kuulopohjalta kuin rakenteellisesti. Herkällä kitaran näppäilyllä alkava kappale kasvaa loppua kohden lähes kolossaalisiin mittasuhteisiin. Hyvä!

Hank Solo – Paska Sydän

Jos ei Hank Solon viime kesänä julkaistu Söpö ollut jymymenestys, en tiedä mikä on. Uusi kappale jatkaa samanlaista astetta härskimpää pop-linjaa, mutta ei ihan yhtä röyhkeällä tavalla. Vaalean sinkun leikkisän kannen keskellä paistattelee Paska Sydän -otsikon yllä mustaksi paahdettu fenkoli. Biisillä Hank Solo kuitenkin laulaa vakavasti huokaillen rakkaudesta ja hyväksymisestä.

Paska Sydän kietoo yhteen kaiken sen ahdistuksen ja epävarmuuden mitä deittailukulttuuriin nykyään kuuluu. Samalla biisistä löytyy kuitenkin myös ripaus toivoa. Oikeastaan kappale on luonteeltaan paljon lempeämpi ja toiveikkaampi kuin mitä sen tunnelma ensikuulemalta antaa ymmärtää. Ahdistuneet välihuudot ja unimainen tunnelma kielee jostakin kamalasta, mutta samalla lyriikoiden varaan rakentuu paljon hyviä mielikuvia. Kappale onkin täynnä juuri sellaisia vahvoja kontrasteja, jotka ovat usein Hank Solon tekemässä musiikissa läsnä.

Vaikka Hank Solo onkin tehnyt biisejä pitkälle listalle Suomen musiikkikentän kärkinimistä, on tämä kappale on siinä mielessä poikkeuksellinen, että Hank Solo laulaa siinä itse. Aiemmin tätä ei ole kuultu lukuunottamatta jo lähes unholaan jäänyttä Asteen kesähittiä Normipäivä, jonka kertosäkeessä kuullaan juurikin Hank Solo.

PS. Hank Solon viime syksynä tehty haastattelu täällä.

From First To Last – Make War

Anteeksi mikä vuosi nyt on? Koska asiahan on nyt niin, että From First To Last on todella julkaissut uuden biisin! Bändi on jäänyt ehkä eniten tutuksi lähinnä niille, jotka kymmenen vuotta sitten siirsivät jakauksensa mustaksi värjätyn kuontalonsa toiselle laidalle ja ympäröivät silmänsä punaisella tai mustalla luomivärillä. Sittemmin bändin päävokalisti Sonny Moore on tullut EDM-maailmassa laajalti tutuksi nimellä Skrillex.

Bändi on julkaissut kolme levyä uudella kokoonpanolla, mutta vanhan kokoonpanon viimeisimmäksi jäänyt albumi Heroine julkaistiin jo vuonna 2006. Kahden albumijulkaisun jälkeen Sonny Moore lähti bändistä toiveissaan keskittyä omaan musiikkiinsa (mikä eittämättä onnistui, hyvä!) mutta myös pelätessään, että vahingoittaisi äänihuuliansa pysyvästi. Nyt, yli vuosikymmen myöhemmin, Sonny Moore on kirjoittanut ja tuottanut tämän kappaleen. Lauluherkun on kerrottu olevan vain yksittäinen biisiprojekti, mutta vanhat fanit toivovat hartaasti tyypin jäävät jälleen bändin riveihin.

James Blunt – Love Me Better

James Bluntin viides studioalbumi The Afterlove julkaistaan maaliskuussa ja Love Me Better on ensimmäinen maistiainen kyseiseltä levyltä. Love Me Better on itseironinen (”saw you standing outside a bar / would have said you’re beautiful but I’ve used that line before”) ja lempeä kertomus kenties siitä oikeasta. Mitään uraauurtavaa ja uutta ei tällä kappaleella kuulla, mutta se on James Bluntille ominainen sävellys, joskin ehkä hieman raikkaammalla ja modernimmalla pop -tuulahduksella.


Vuoden 2017 soittolista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.