Vuoden 2013 punk-levyt TOP 10, eli kaikki mistä jätin (enimmäkseen) kirjoittamatta


Vuosi 2014 on kuin nahkasaappaan potku vasten kasvoja. Tai tässä tapauksessa se on yhtä kuin väärään aikaan vuoteeseen kaatava flunssa.

#10 Iggy and The Stooges – Ready to Die LP

Stoogesin Ready to Die LP:n julkaisu sai valtamedian kirkasotsaisten musiikkitoimittajien kuivamusteen sotkemat kädet kauhomaan ilmaa: kuinka artisti julkeaakin antaa näin ilmiselvän kuolemantuomion itselleen pelkästään albumin nimikkeellä. Tämähän on silkkaa hulluutta. Iggyn taru on lopussa, ettekö te ihmiset näe ettekö te ihmiset ymmärrä, uskokaa kun minä sanon ja levyssä lukee noin. Naamapalmutin ja laitoin merkille kuinka kyseinen kritiikki vain vahvisti maailmankuvaani vapaista toimittajista. Jo saman iltana krebailin styrkka täpönderillä Sex & Moneya yläruumis paljaana.

#9 Oblivians – Desperation LP

Oblivians oli aikoinaan kiihkeä garage-rock bändi. Siis vielä 16 vuotta sitten kun bändin laulaja Greg Cartwright oli nuori ja viimeisin albumi oli juuri laskettu hanasta painttiin laskeutumaan. Tuon jälkeen Greg ystävineen on harrastanut omilla tahoillaan hieman kesympää rokkia, joko soolona (Jack Oblivian) tai bändissä (Reigning Sound). Vaikkei restauroidussa Oblivians-moottorissa enää ihan samalla tavalla vääntöä olekaan, niin tahti pysyy yllä isällisin hartiavoimin.

#8 Frank Turner – Tape Deck Heart LP

Kun kaksi edellistä sijaa on mennyt enemmän tai vähemmän turvallisille dinosauruksille, niin heitän listalle Frank Turnerin. Frankia on helppo rakastaa, Frankia on helppo vihata, Frankin uskottavuus on helppo kyseenalaistaa ja väittää sen olevan päälle teipattua. Punk-ympyröissä Frankin uskottavuus on kyseenalaistettu, koska Frank on käynyt yliopiston eikä hänen puheensa mukana roisku sylkeä. Oli Frankista mitä mieltä tahansa niin tällä kertaa teemana ei ole politiikka tai Englanti vaan pitkän ihmissuhteen päättymistä seuraava pettymys ja tyhjyys. Musiikillisesti levy ei ole Turnerin ehjin kokonaisuus, mutta se on henkilökohtaisin ja intiimein.

#7 Old Firm Casuals – For the Love of It All 2LP

Listan ainoa Oi! -bändi. Koko genre on alkanut viime vuosina maistumaan vehkeeltä – se on enimmäkseen tarkoitukselliselta itsensä toistamista ja uhrin roolin hakemista. Ja sitähän tämä musa, mukaan lukien myös muut alakulttuuribändit,  on teksteiltään aina pitkälti ollutkin. On hyvä, että joku saa puhallettua genreen tuoretta soundia iänikuisten brittimonumenttien jeesustelun sijaan. Lars Frederiksenin keski-iän kriisistä ja karanneesta hiusrajasta kummunnut projekti, joka vetää yksiin kansiin toistakymmentä bändin aiempaa EP-julkaisua, aivan kuten ennen wanhaisilla long play -levyillä. Aika romskua. Punk ja yäk ja phtyi ja Oi!

#6 M.O.T.O. – Pack Your Troubles in Dreams LP

M.O.T.O. eli Masters of the Obvious eli enimmäkseen Paul Caporino ja kitara. Kannessa Paul poseeraa kaksi juopunutta tyttöä kainalossa ilkikurinen hymy kasvoillaan. Koijari. Hyviä ja yksinkertaisuudessaan tarttuvia garage-pop -biisejä. Ja kuten miehellä on ollut aiemminkin tapana, on tämäkin levy äänitetty tienpäällä ollessa. Tällä kertaa muusana toimi Australia.

#5 INVSN – S/T LP

Ruotsin seksikkäin mies laulaa seksikkäällä englannin aksentillaan, tarttuu soitintaan kaulasta kiinni ja rämpyttää reiän kohdalta. Juuri edellisessä postauksessa tätä mehustelinkin, mutta tässä tämä vielä toistamiseen. Oppiminen vaatii tunnetusti kymmenen toistoa.

#4 Kuudes Silmä – S/T LP

Listan ensimmäinen kotimainen! Yay! Kuudes Silmä tuli ja katsoi minua juopuneen sameisiin silmiini, samaistuin ja ihastuin. Synkkääkin synkempää ahdistusta ja angstia; valheita ja videonauhaa. Jos olisin lääkäri niin en määräisi tätä kenellekään, mutta aina siitä lähtien kun turmellus on ollut toinen nimeni niin tehtävänäni on ollut myös ahdistavan ilosanoman levittäminen.

#3 Dropkick Murphys – Signed and Sealed in Blood LP

Dropkick Murphysin kokopitkä myöhästyi vain hiukan vuoden 2012 joulusesongista, mutta samalla se varmisti olevansa varmasti asemissa vuoden 2013 bakkanaaleihin. Tuntui hieman falskilta kuunnella Season’s Upon Us -jouluviisua tammikuun räntäsateissa; enkä oikein näe pointtia ko. sesonkibiisien sisällyttämisessä albumeille muutenkaan. Signed and Sealed in Blood LP on hyvä ja bostonilaisen juureva punk-levy ja se on kestänyt hyvin fiilistelyä läpi vuoden.

#2 Maakuntaradio – Ei Voi Palata Eiliseen LP

Maaliskuussa julkaistu Ei Voi Palata Eiliseen -levystä oli aikomus kirjoittaa jo aiemmin, mutta en saanut postausta koskaan luonnosta (jonka olen jo johonkin onnistunut kadottamaan) pidemmälle. Keskeinen syy tällaisen hajamielisyyteen voi olla levyn överiksi vedetyt synat, joiden seireenimäinen sointi sai tämän pikku-busterista haaveilevan merimiehen pään niin sekaisin etten ole enää onnistunut löytämään tekstieditoristani tallenna -painiketta. Vaikkei eiliseen enää voikaan palata, niin parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan.

#1 Adolescents – Presumed Insolent LP

Adolescents ei yllättänyt vaan Adolescents teki juuri niin hyvän levyn kuin edellisen Fastest Kid Alive -levyn jälkeen oli lupakin odottaa. Saan ajoittain kuulla et ”olen aina pitänyt sinua enemmänkin sellasena pop punk -miehenä” ja se on asia jota en edes halua lähteä kiistämään. Miksi pitäisikään. Niin kauan kuin bändit jaksavat tehdä tarttuvia biisejä, singalong -kertosäkeitä, anthemeita ja on bändejä kuten Adolescents niin tiedän olevani hyvien puolella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.