V/A – Nippon Girls: Japanese Pop, Beat & Bossa Nova 1967 – 69 LP, eli hyvän mielen levyjä osa 1
Nyt on elokuu ja minä olen viljaa – ja minusta näkee sen. Mikään ei ole parempaa kuin kirmata koko kesä ympäri eurooppaa kettulogolla varustettu reppu selässä, tonkia Gorbachevin nenää Berliinin muurilla, tanssia, raidata Sohon pornokaupat, väistellä ampiaisia, sammua metroasemalle, saada lentävästä tuopista päähän ja kirjoittaa käsin postikortteja muutaman valkoviinilasin voimalla vain parin sekunnin päässä auringonpistoksesta. Jeesusloodi, mikä kesä ja mitä tapahtumasarjoja!
Koska olen jo useammassa postauksessa repinyt sisuskalujani ulos syvissä vesissä – tai ainakin perusvire on ollut enemmän mustanpuhuva kuin aurinkoinen – niin on tullut aika toteuttaa tämä useita kuukausia mielessäni pyörinyt perversio: tehdä postaus HYVÄN MIELEN LEVYISTÄ. Kyllä vain, tietokoneesi shärmissä ei ole mitään vikaa.
Nippon Girls: Japanese Pop, Beat & Bossa Nova 1967 – 69 LP on yksi niistä levyistä joka on soinut silloin kun on mennyt lujaa; se on soinut silloin kun aamukahviin on sekoitettu vodkaa ja silloin kun särkynyt sydän on laastaroitu kasaan uusia Iineksiä varten. Hyi.
Väriltään keltainen vinyyli on kuin suoraan nousevan auringon maan nousevasta auringosta vuoltu ja ehkä juuri siksi se toimiikin parhaiten auringonlaskun aikaan. Silloin kun tanssilattialla on tungosta ja terassin reunuksia koristaa lootuksen kukista ja ruusuista punotut köynnökset.
Kahdentoista biisin japanilaista Group Sounds -tyyliä läpileikkaava kokoelma on kuuntelua kestävin kokoelma mitä levyhyllyyni on koskaan eksynyt, eikä vähiten sen terapeuttisen vaikutuksen vuoksi. Julkaisijana toimii Big Beat, joka on Ace Recordsin garageen ja obscurempaan materiaaliin keskittynyt levymerkki.
Kun kansikuvassakin esiintyvän Jun Mayuzumin avausraita Black Room antaa itsestään ulos ensimmäiset rytminsä niin se tarttuu minuun kainaloiden alta ja nostaa takaisin maan pinnalle syvänkin murheen alhosta. Vaikkei laulajaneitosten yksityiselämän edesottamukset välttämättä päivänvaloa kestäisikään – asia jota olen kaikista huonoin tuomitsemaan tai arvioimaan – niin levy on minulle, kaikessa söppänyydessään, positiivisuuden ja hyvän mielen yksi keskeisimmistä teoksista.