V/A: Las Vegas Grind Vol 1-6, eli väännä ja veivaa… vielä kerran

Joulukuun aikana matkustin kolmessa eri maassa: Espanjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Jokaiselta matkalta palasin edellistä kipeämpänä. Sen jälkeen levysoitin meni ja potkaisi tyhjää. Hankin uuden tilalle, mutta se sai keskenmenon jo toisena päivänä. Palautin sen ja tilasin paremman tilalle. Levylautanen pyörii jälleen – varmempana kuin koskaan. Ja voi pyhä jysäys millaisia tarinoita se kertookaan.

Kulttiasemaa nauttivat Las Vegas Grind -kokoelmat koostuvat kuudesta eri osasta: volume 1-6, joista sarjan toinen volyymi tunnetaan myös nimellä Louie’s Limbo Lounge. Sisällöltään levyt ovat sähkökitaroiden, saxofonin ja pianon säestämää 50-60-lukujen nuhjuisten lounge- ja striptease-baarien vakioainesta, joissa tamburiinin ravistaessa tahtia burleskiasustaan irti kiemurteleva tanssija jättää vain vähän mielikuvituksen varaan. Näkö- ja kuuloaistit turtana, valkoisen paidan kainalot kastuvat väkisinkin ja kristalliseen tumbler-mallin lasiin kaadetun bourbonin jääpalat saavat lasin pinnan hikoilemaan. Helvetti, miksi minä en ole tuolla paikan päällä.

Tuotanto on tahallisen rosoista ja osalla raidoista kuuluu originaalin äänilähteen rahina. Välillä instrumentaaliraitojen päälle murahdellaan, kiljutaan ja spiikataan mainospuheita[?]. Mahtavaa, mieletöntä, eksoottisen härskiä!

Konsepti on vaatimaton, mutta yhtä toimiva kuin kesäöinen vaeltelu kaupungilla Johnny Walkerin seurassa. Kun näistä on kuullut yhden niin on oikeastaan kuullut kaiken, mitä kokoelmasarjalla on tarjottavaa. Mutta siitä huolimatta se yksi on liian vähän – sama kuin jättäisi kusemisen kesken.








Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.