The Offspring – SMASH LP, eli #tbt hyvää iltaa


Holland-Dozier-Holland. Detroitin kulta-aikojen soundin keskeisimmät luojat. Nyt kaupunki on konkurssissa ja muistuttaa autioituneena enemmänkin Walking Dead -sarjan kulisseja kuin teollisen vallankumouksen kätkyä. On siirrytty huumeiden vallankumouksen ja väkivaltarikosten aikaan.

Henry Ford oli kaupungin autokeisari ja prosessien suoraviivaistamisen esi-isä. Sen lisäksi hän oli antisemitisti, eli ihan oikea vanhan liiton natsi. Fordismi, joka kulminoituu Detroitin rapistuvaan rautatieasemaan, saa vielä kaikesta huolimatta kunnallisten palveluiden yksityistämisen puolesta äänestävät Vihreät kastelemaan helmansa, puraisemaan alahuulen puolikasta ja painamaan Kyllä -nappia. ”Yhtiöt pystyvät suoraviivaistamaan prosesseja paremmin kuin julkisesti hallitut organisaatiot. Se vain menee näin.” Just so?

Menetän vielä yöuneni seuratessani tätä törppöilyä. 2000 -luvun Detroit on kuin ilkeäksi painajaiseksi muuttunut 60 -luku. Kukaan ei enää herää aamulla, pese hampaitaan, käy paskalla ja lähde töihin. Kenellekään ei ole rahaa.

Mutta mennään asiaan.

Myös The Offspringista löytyy Holland, jolla ei ole mitään tekemistä soulin – vaikka sielukas mies kaikin puolin onkin, ainakin biisiensä perusteella – tai Detroitin kanssa. Eikä bändin koti ole Detroitisssa vaan Orange Countyssa.

Puhun bändin läpimurtolevy SMASH:sta aina mielelläni 90 -luvun tärkeimpänä alternative -julkaisuna, mitä se minulle monessa mielessä onkin. Tai tarkennetaan. Se on tärkein ja kaupallisesti menestynein riippumattoman levy-yhtiön 90 -luvulla julkaisema albumi. Saman vuoden, 1994, aikana myös muut Epitaph -levy-yhtiön kurkobändit julkaisivat levymyynniltään kultalevystatukseen oikeuttavat pitkäsoittonsa. Bad Religion Stranger Than Fictionin, NOFX Drunk in Publicin ja Rancid Let’s Gon, jota seurasi ..And Out Comes the Wolwes heti seuraavana vuonna. Yhteenlasketun levymyynnin määrä on hurja, varsinkin kun ottaa huomioon ettei koko lafkassa työskennellyt tuohon aikaan kuin yhdeksän resurssia ihmistä!

Luultavasti juuri albumin kaupallisen menestyksen vuoksi bändi ei enää uusinut sopimustaan Epitaphin kanssa ja siirtyi Columbia -levy-yhtiölle, soundin muuntautuessa yhä kohti silotellumpaa äänikuvaa.

SMASH on nuoren punk-bändin energialla alipaineistettu nitrotynnyri, joka haistatti räjähdysvaarallaan paskan punkkareita larpanneille 90 -luvun grunge-bändeille. Se on myös perinteisen inspiroiva ja romanttinen läpimurtotarina. Huonoja hetkiä ei levyltä juuri löydykään, ellei sitten oteta huomioon satunnaisia rehellisen autokauppiaan äänellä juteltuja välispiikkejä raitojen välissä. Vieläkö muistat ne…

Ah, it’s time to relax. You know what that means? A glass of wine, your favorite easy chair. And of course this compact disc playing on your home stereo….


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.