Stupido Shop, eli rise and fall of the stylish kids

Vuosi sitten allekirjoitin yksiöni vuokrasopimuksen ja vuotta myöhemmin Kallioon muuttanut Stupido Shop hakeutuu konkurssiin. Sattumaako? Täysin.

Varsinkin hesarille muuton jälkeen aloin piipahtelemaan kaupassa tavallista säännöllisemmin. Se taisi olla melko tarkasti samoja aikoja kuin tämä pöhöttynyt jazz/bossa/exotico -diggailuni alkoi.

Viimeiset viikot levyjä -20-30% alennuksella myynyt kioski sai osakkaidensa toimesta niskalaukauksen. Kaupan edessä palaa kynttilöitä ja satunnaiset ohikulkijat pysähtyvät kurkistelemaan ikkunoista sisään myymälään, joka on vielä täydessä tikissä. Kaupan vastapäätä on Flemarin apteekki, Hurstin leipäjono ja Alko. Viereisestä korttelista löytyy Alepa ja Roskapankki. Kaikki elämää ja kuolemaa ylläpitävät elementit ovat läsnä. Valot on kuitenkin sammutettu eikä musiikki enää soi.

Stupido Shop oli stadin ainoa levykauppa, josta sai levyjä niiden virallisina ilmestymispäivinä. Täysin toisin kuin kohtuutonta mainetta nauttinut Tunnelin Levy jossa vieraillessani olin poikkeuksetta hukassa ja kysyessäni päivän julkaisua oli vastaus useammin kuin kerran jämäkkä ”julkaisu siirtynyt ensi keskiviikkoon”. Minulla oli hallussani kuitenkin toisenlaista tietoa, joten Gregoriaaninen kalenteria noudattavana päätin pysyvästi siirtyä lompakkoineni samassa ajanlaskussa elävien kilpailijoiden hellään huomaan. Toivottavasti vielä jäljellä olevat, riippumattomat levykaupat, ymmärtävät muutoksen ja raapivat tuulenhuuhtomat perseensä kasaan, koska kauppias ei ole enää kuningas – herra, hidalgo ja kaiken näkevä silmä. Ellei teillä siellä kivijalkakaupassa ole tarjota paikallista vaihtoehtoa niin luultavasti menetätte sen ostoskerran.

Siksi Tunnelin Levyn lopettaessa en tuntenut jääneeni millään tavalla tappiolle – toisin kuin nyt selvittäessäni katkeraa kalkkia täynnä olevaa kurkkuani. Tunnelma on melko lailla samanlainen kuin Jyrki Kataisella syksyllä 2008: pelottaa onko viikonlopun jälkeen lapsilla enää päiväkotia mihin mennä.

Mutta palataan takaisin substanssiin eli levyihin. Ja tarkemmin ottaen Stupido Shopin levyihin ja sen kiitettävän laajaan valikoimaan. Vieraillessani viikko sitten lauantaina kaupassa viimeistä kertaa, kaksi hattua ja vauhdilla haihtuva darra mukanani lisäsin ostoskoriini tällaista. Ehkäpä näiden otsakkeet summaavat tarpeeksi hyvin suhteeni tuohon rakkaaseen levykaupan kalmoon.

Gang of Four – Entertainment! LP

Moe Tucker – I Feel So Far Away: Anthology 1974–1998 3LP

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.