Never Cross a Picket Line, eli konsensus Korpilammen hengessä

Mietin pitkään nimeä tälle uudelle vahingosta alkunsa saaneelle lapselle. Olin kuin Sabrina-teiniäiti itä-helsinkiläisessä kirjastossa – maha pystyssä kyselemässä lainaan allakoita ja nimikirjoja. Edellinen blogi hiipui pois muutaman vuoden iässä. Se on ihan hyvä ikä blogille ja jos totta puhutaan niin oli sillä hetkensäkin. Ainakin minulle.

Mutta paskapuheet sikseen. Kun Kataisen hallitus haki Korpilammen hengessä konsensusta rakenteellisista uudistuksista, ehkäpä jopa hiukan ironisesti Heurekassa, en voinut olla pohtimatta mitä konjakkia he mahtoivat saada aveciksi Urpilaisen keittämän kahvin kanssa. Tai ehkä se kahvi oli yhtä pohjaan palanut kuin Sabrina -teiniäiti ja konjakin sijasta kokouksen koolle kutsuja päätti siirtyä suoraan vauhtipulveriin saksalaisen marssimusiikin pauhatessa kabinetissa taustalla. Jyrki piirsi etusormellaan ympyröitä ilmaan Jutan Tölö Unga Socialisterista palkkaamalle demariassistentille, joka ymmärsi heti tuon parlamentaarisen käsimerkin ja kiikutti pöytään Tiksistä säätämänsä pirin. Päivi Räsänen loi assistenttiin lemmekkään katseen, tämä niiaasi ja poistui huoneesta toinen käsi sisäkön asun selän takana. Sen jälkeen naurettiin yhdessä köyhille ja kerrattiin edellisen illan sikailua Hotelli Vantaassa, sekä sen aiheuttamille viestinnällisille ongelmille. Eikä Jutan tehnyt yhtään mieli karkkia.

Palataan vielä alkuperäiseen asiaani ja nykyhetkeen. Yksi loppumetreille asti vahvoilla ollut nimivaihtoehto oli ”Never Cross a Picket Line”. Sen lisäksi että se olisi ollut hyvä nimi, niin se on myös mainio ja vähän harvemmin kuultu Billy Braggin biisi. Luulen, että se on alun pitäen julkaistu eksklusiivisesti jollain kokoelmalla, mutta näinä päivinä se löytyy myös The Internationale EP:n CD-version bonareista. Näillä mennään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.