12 tuumaa -kirja, eli tarinoita suomalaisista levykaupoista ja ihmisistä niiden takana


Postaus toteutettu yhteistyössä 12 tuumaa -kirjan kanssa.

Seitsemän tuumaa, kymmenen tuumaa, kaksitoista tuumaa; rakas lapsi on saatavilla monessa koossa. Seitsemän tuumaa on juuri optimaalinen pituus ilmaista jokin yksittäinen tunnetila, kun taas kymmeneen tuumaan niitä mahtuu, hieman pyörimisnopeudesta riippuen, useampikin. Kahtatoista tuumaa taas on perinteisesti pidetty LP:n runomittana. 12 tuumaa on myös loppuvuodesta julkaistavan kirjan nimi, joka kokoaa yhteen tarinoita suomalaisista levykaupoista ja ihmisistä niiden takana.

Levyjenkeräys ei ole maailman parhaiten dokumentoitu harrastus. Ainoa aihepiirille omistettu teos löytynee muutaman vuoden takaa Dust & Grooves: Adventures in Record Collecting -kirjasta. Ensimmäinen painos kirjasta saatiin vuoden 2013 Record Store Dayna erittäin rajoitettuna painoksena. Tietääkseni Helsinkiin asti kirjaa ei päätynyt yhtäkään kappaletta ja maailmallakin se myytiin loppuun nopeasti. Oman kappaleeni löysin sattumien kautta paikanpäältä Lontoon länsipuolen Rough Trade Recordsista ja sielläkin kyseessä oli kaupan viimeinen kappale. Kirja perustuu ympäri maailmaa kerättyihin levynkeräilijöiden haastatteluihin ja näiden levykokoelmien tarinoihin. Tarinat kokoelmista ja niiden taustoista ovat mielenkiintoista luettavaa kaiken kaikkiaan. Luulen, että useimmat keräilijät tunnistavat itsensä kirjan tarinoiden rivien välissä.

Helsinki on kaikkiaan hyvä paikka potea levyobsessiota. Kauppoja on asukasmäärään nähden paljon (vinyyliä löytyy kaikkiaan 19 kaupasta) ja useimmille musiikkityyleille on olemassa omat erikoisliikkeensä. Savosta aikoinaan pois kiehuneena yksi keskeisistä syistä poismuutolle oli – työn ja elämän ohella tietysti – aktiivinen alakulttuuriskene bändeineen ja levykauppatarjonta. Ensimmäisestä työpaikasta lähtien valtaosa käteen jäävästä valuutasta on kulunut jossain kaupungin levykaupassa. Aluksi Iso-roballa sijainneessa Stupidossa ja silloin vielä Fredan osoitteessa toimineessa Combat Rock Shopissa. Sittemminhän levykaupat ovat hiljalleen siirtyneet eteläisestä kantakaupungista Kallioon. Ensin muutti Combat Rock Shop Vaasankadulle ja vähän myöhemmin Stupido seurasi perässä Hesarille. Ja siinä välissä ja sen jälkeen paljon muuta.

Tultua selväksi, että Helsinki on enemmänkin koti kuin läpikulkumatka ovat kaupungin muutkin levykaupat tulleet tutuiksi. Kenties viime vuosina tärkeimpänä Keltainen Jäänsärkijä, jonka kautta on tullut tutustuttua enemmänkin funk/jazz/proge -osastoon. Levykaupat näyttäytyvät minulle ennen kaikkea ruokatunnin aikaisina tai työpäivän jälkeisinä hideoutteina. Toisille ne taas ovat enemmänkin sosiaalinen tapahtuma.

—-
12 tuumaa -kirjan joukkorahoituskampanja alkaa 11.9 Mesenaatissa. Previkoita ja muuta mehustelua on katseltavissa kirjan Facebook-sivulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.