Vieraspostaus! R.E.M. ja kymmenet kylmät väreet (alt. version)

Kymmenet kylmät väreet

Kymmenet kylmät väreet -sarja jatkuu erikoispostauksella – ensimmäistä kertaa blogin historiassa vastaanotolle saapuu kirjoittajavieras. Musiikkiterapiasohvalle asettuu puolimakaavaan asentoon muun muassa Rumban avustajana tutuksi tullut Tomi Nordlund. Terapiasohvan isäntä ja kirjoittajavieras ovat havainneet viime vuosina tutustuttuaan suurta musiikillista sielunveljeyttä ja yksi suurimmista yhteisen intoilun kohteista on R.E.M.-yhtye.

Musiikkiterapiasohvan omistaja listasi pari päivää sitten omat R.E.M.-kylmiksensä ja nyt on siis kirjoittajavieraan vuoro. Isännän ja vieraan listat syntyivät täysin toisen listauksesta tietämättä. Aiemmin tässä sarjassa on väreilty Depeche ModenOasiksen, BlurinMewnRadioheadinKentinThe NationalinFaith No Moren ja kaikkien aikojen suosikkien tahtiin.

Mutta nyt, hyvät naiset ja herrat, Tomi Nordlundin kymmenet kylmät R.E.M.-väreet.

10) Find the River. Pakahduttavaa kauneutta Automatic For the People -levyn päätösraidalta. Mike Millsin kerrokselliset harmoniat ja Stipen tulkinta sekä lyriikka kulkevat sielukkaassa sopusoinnussa. (1:43)

9) Welcome to the Occupation. Soinnutus, stemmalaulu, kitara- ja rumpusoundi, poliittinen teksti – kaikki tämä yhdessä nostaa kylmät väreet.

8) Perfect Circle. ”Heaven assumed / Shoulders high in the room”. Esikoislevyn aikaisessa R.E.M.-balladissa on jotain haikean toismaailmallista. (1:40)

7) Be Mine. Peter Buckin eeppisimpiä kitarateemoja – takuuvarma väristyksen nostattaja. Tästä kohdasta alkaa (2:29) ja lopussa toistuu useamman kerran.

6) Sweetness Follows. ”Readying to bury your father and your mother / What did you think when you lost another”. Kouriintuntuvimpia kuolemaa käsitteleviä kappaleita koskaan. (0:06)

 

 

 

5) Near Wild Heaven. Beach Boys -poppia à la R.E.M.! Basisti Mike Mills, rumpali Bill Berry ja Michael Stipe luovat yhdessä hienot harmoniat. Biisin pysäytyskohta pysäyttää ja hymyilyttää joka kerta. (2:13)

 

 

4) Bang and Blame. Peter Buckin tremolokitara on simppeliydessään maaginen. Stipe laulaa alusta asti upealla tatsilla. (0:16)

3) Hairshirt. Bändin omaperäisimpiä, kunnianhimoisimpia ja koskettavimpia biisejä. Stipe laulaa: ”So alone, so alone in my life / Feed me banks of light / And hang your hairshirt on the lowest rung / It’s a beautiful life and I can hang my hairshirt a way up high in the attic of the wrong dog’s life chest…” (1:32)

2) West of the Fields. R.E.M. on upeiden c-osien mestari. Mitä väliä, vaikkei sanoista saakaan kunnolla selvää. (1:38)

1) Carnival of Sorts (Boxcars). Kun tämä maailman kovin kitarapopbiisi lähtee intronsa jälkeen kunnolla käyntiin, lähden käyntiin minäkin. Edelleen. (0:20)

Teksti: Tomi Nordlund

Jos innostuit vuonna 2011 hajonneesta yhtyeestä tai olit jo ennestään R.E.M.:n kanssa hyvää pataa, saavu ihmeessä Helsingin Semifinal-klubille loppiaisaattona 5. tammikuuta. Tapahtuman nimi on R.E.M.I.F.I.N.A.L., luvassa kaikenlaista R.E.M.-kivaa, muun muassa tämän postauksen kirjoittajavieraan johtaman Men On The Moon plays R.E.M. -kokoonpanon keikka. Lavalla nähdään myös tämän blogin isäntä. Tervetuloa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.